Joulu...tuo iiiiiihana rauhan ja ilon juhla, jolloin jotkut kaihoisasti muistelevat kristuksen syntymää. Toiset taas eivät välttämättä siihen usko ja tuskastelevat sitä, kun kaupat ovat kiinni kolme päivää sen takia kun joku tyyppi on 2000 vuotta sitten naulittu ratapölkkyyn. Näiden jälkimmäisten ahdistusta lisää vielä se, kun naapurin Pekka ja Irma tuovat ovelle jokavuotisen joulutähtensä eikä itsellä ole taaskaan tarjota mitään, eikä sitä hätävalheen jälkeen saa mistään hankittua! Monet kerrat se omakin joulutervehdyksen hankinta oli näillä mielessä, mutta joka kerta se lopulta unohtui kun päällimmäisenä mieleen hiipi ihmisvihan tunteet kaiken sen ihmismassan keskellä sopivaa lahjaa etsiessä. Ja se marketin kaiuttimista raikaava Petteri Punakuono ei suinkaan helpottanut sitä tunnetta, vaan laajensi sen koskemaan myös poroja "sarvet seinällä"-mielikuvineen.

Meidän perheen jouluvalmistelut aloitetaan aatonaattona miettimällä millainen joulu tänä vuonna rakennetaan. Tiukan tuumimisen jälkeen todetaan että sohvatuoli on punainen ja sohvan viltti on punainen, joten riittävä sisustuksellinen joulutunnelma on valmis. Stereoista laitetaan soimaan J-P Leppäluodon tulkinta "Tonttu"-laulusta, ja biisin päätyttyä päätetään yhdessä vaihtaa Panteraan.

Meidän perheen joulu alkaa sillä, kun minä perinteisesti pilaan jonkun lapsen jouluaaton ottamalla joulupukin kiinni rattijuoppoudesta ja sen pikku-Oskarin lahjat jää jakamatta. Siellä kotona kun se mukula sitten itkee "Eikö pukki tulekaan?" on iskä ja äiti ehkä elämänsä kovimman haasteen edessä koittaessaan selvitä tilanteesta ilman että tarvitsee paljastaa, että raittiiksi mainostettu pukki on löydetty S-marketin ilmoitustaululta.

Meidän perheen joulu kestää 12 tuntia, sillä kotiin päästyäni haen jonkun pikkukuusen takapihalta jonka 6-vee saa sitten koristella. Ilta kun pimenee heitetään se ulos elukoiden järsittäväksi. Joulupukkia ei meille tule, koska jos koirat on vapaana ne syö sen, ja jos koirat on lukittuna toiseen huoneeseen ne silti haluaa syödä sen ja pukkia pelottaa. Toinen syy on se, että jos taloon tulee vieras mies naamioituneena, menee allekirjoittaneella välittömästi kyttävaihde automaattisesti päälle ja alan epäillä sen tarkoitusperiä. Katkeamattoman ja jäätävän tuijotuksen jälkeen alkaa pukkia taas pelottaa. Kolmas syy on se että 6-vee myös epäilee pukkia, kyseenalaistaa kaiken mitä pukki sanoo ja ensimmäisten kymmenen kysymyksen jälkeen pukkia alkaa hikoiluttaa ja pelottaa. Ja koska joulu ei ole pelon aikaa, tyydymme amerikkalaiseen vaihtoehtoon jossa pukki on tuonut lahjat yön aikana kuusen alle.

Muutaman päivän kuluttua ollaan taas tiukasti arjessa kiinni ja kaupat on auki. Hyvää joulua kaikille! :)

Miesten ilta. Kuinka kauan sitten ajattelin sen menevän, siinä vaiheessa kun minusta tulisi iso, vahva ja pelottava.:

Ensin otetaan koskenkorvaa suullinen ja sanotaan akalle "Nyt olis aika mennä kyläilemään, meillä on tänään miesten ilta." Kutsutaan kaikki kaverit koolle, lyödään rosvopaisti tulille ja lopulta huuhdotaan se verisenä alas koskenkorvalla. Välillä tehdään kytkinremontti Arskan autoon, taotaan metallista lyömäaseita ryssien hyökkäyksen varalta ja otetaan uusi pullo koskenkorvaa mieheen. Sauna kun lämpiää tehdään havuista vastat ja lauteilla vertaillaan hauiksia ja taotaan rintaa samalla kuin uhotaan kuinka jätkät oli talvisodassa kovia mutta me vielä kovempia. Jäähyllä vittuillaan terassilla munasillaan naapurin kynäniskalle ja lopulta tapellaan keskenämme. Aamulla ihmetellään kuka on vaihtanut setelit kolikoiksi, miksi taskussa on taksikuitteja ja miksi Arskalta puuttuu hampaita.

Kuinka se miesten ilta tänään meni, kun minusta on tullut iso:

Ensin juostaan kaupassa vaimon ostoksilla, sitten haetaan sen kaverilta orvoksi jääneitä kanoja meille asumaan. Koitan möreällä äänellä sanoa että tiput pääsee pataan kun päästään kotiin, vastauksena tulee joukkohysteerinen naurunvyöry saatesanoilla kuinka itkisin viikon jos niiltä onnistuisin kaulan katkaisemaan. Poistun leuka rinnassa kanat kainalossa paikalta. Kotiin päästyäni vien kanat kanalaan, vedän essun niskaan ja vietän pari tuntia hellan ääressä saadakseni lapsille tarjolle niiden lempiruokaa. Hyvän ruokahetken jälkeen havaitsen nuorimmaisen housuissa olevan reiän joten aikani kuluksi parsin sen kuntoon samalla kun katson tv:stä jotain stailausohjelmaa. Mietin itsekseni kuinka sellaista tuulitukkaa ei meikun kuontaloon enää kampailla. Laitetaan sauna lämpiämään, kaadetaan colaa saunajuomaksi ja lauteilla keskustellaan kumpi on kovempi, tsunami vai tornado ja kummalla saa puun helpommin poikki, timantti- vai kultakirveellä. Lisäksi opin että sormi syttyy palamaan jos sillä koskee laavaan. Päivän päätteeksi teen pannaritaikinan ja lopulta seison terassilla kylpytakissa ilman naapureita, poltan savukkeen ja otan siivun skottilaista. Ei tämäkään huono vaihtoehto ole. :)

Sata faktaa poliisista:

-Poliisi on mulkku
-Poliisi on kusipää
-Poliisi on raiskaaja
-Poliisi on pedofiili
-Poliisi on vaimonhakkaaja
-Poliisi on huumerosvo
-Poliisi on muutenkin rosvo
-Poliisi on ikävä ihminen
-Poliisi on vieläkin ikävämpi ihminen
-Poliisi on natsi
-Poliisi on Stalin
-Poliisi on apina

Loput 88.....ei jaksa kirjoittaa.

Harmillista tässä kaikessa on se, että se on TOTTA! Koska netissä lukee niin...luin ihan itse!! Ranteet auki lusikalla!

Vai, onko sitten kyse ihan näiden asiantuntijoiden tyhmyydestä? Itselläni oli vuonna -99 paska muurari. Teki kaadot päin helvettiä ja kun pyysin rahoja takaisin niin oli juonut ne kaikki. Eipä tullut tuolloin mieleen kun muuraria vaihdoin että ne kaikki on paskoja! Seuraava oli ihan hyvä. Tai kun vaimo sai viikko sitten huonoa ja töykeätä palvelua Helsingissä vaatemyyjältä...olisi kai pitänyt laittaa helvetinmoinen mylly nettiin siitä kuinka kaikki pääkaupunkiseudun myyjät on idiootteja. Jotenkin on kummallinen juttu että poliisi on ainoa ammattiryhmä jossa yksittäisen ihmisen töppäys pilaa koko ammattiryhmän maineen. Aarnio kun joutui vankilaan huumehommista, kansan luottamus poliisiin romahti...onko kaikki poliisit huumerikollisia vai onko ne kansalaiset jotka yleistää hölmöjä? Tuskin tullaan näkemään sitä lööppiä tuon minun muurarin suhteen "Muurari töppäsi ja joi rahansa Jyväskylässä - kansan luottamus muurareihin romahti!"

Tämä tapaus mikä nyt on ollut otsikoissa...ei siihen pysty ottamaan kukaan objektiivisesti kantaa yksipuolisen kertomuksen perusteella. Mutta kun se lukee netissä niin sehän on jumalan sana ja kansa uskoo. On toki hyvin mahdollista että kohdalle on osunut virkamies jolla on huono päivä tai jopa ihan perusluonteeltaankin täysi mulkku, mutta silloin asia on tutkittava ja esimiesten mietittävä onko virkamiehen asenteessa korjattavaa. Missään nimessä en vähättele sitä vanhemman ja nuoren tuntemaa epäoikeudenmukaisuutta, varsinkin jos tarina on oikeasti mennyt niin kuin kirjoitetaan. Mutta, itselle sattui yksipuolisen kerronnan suhteen vastaavanlainen tapaus vuonna -99. Tuolloin onneksi ei ollut fb:ia mutta tapaus sai jo lehdistöä myöten kohtuu suuret mittasuhteet.

Vanhemman lehdistölle ja esimiehilleni kirjoittama selostus tapahtuneesta suurinpiirtein:

"Meidän 14-vuotias Niko-Petteri oli ystävänsä kanssa palaamassa pyörällä tivolista kun poliisi pysäytti pojat ja alkoi huutaa kurkku suorana Niko-Petterille: "Seis! Pysähdy! Olet varas ja joudut vankilaan!" Tämän jälkeen Niko-Petteri kannettiin tukasta poliisiautoon, retuutettiin ja vietiin polkupyörä mukanaan takaisin tivoliin jonne joutui pyörän palauttamaan. Niko-Petteri oli vahingossa ottanut telineestä väärän pyörän joka muistutti hänen omaansa. Täysin inhimillinen erehtyminen eikä poliisi tällaista ymmärtänyt. Nyt Niko-Petteri on ripuloinut viikon kun häntä niin pelottaa ja sanoimmekin hänelle että aina pitää juosta karkuun jos poliisin näkee, ne on pahoja natsi-ihmisiä!"

Mitä todella tapahtui:

Niko-Petteri joka oli jo 170 cm pitkä havaittiin ajamassa polkupyörää jossa edelleen oli apupyörät kiinni. Pyörän koosta pystyi siis olettamaan ettei Niko-Petteri ehkä ole sekottanut tuota pyörää omaansa tivolissa, ellei sitten Niko-Petteri itse käytä vielä apupyöriä 4-vuotiaalle tarkoitetussa fillarissa. Niko-Petteriltä kun kysyttiin että mistäs pyörä mahtaa olla peräisin vastaus oli "Haista sinä vittu! Ei kuulu sulle." Samaan aikaan kuitenkin onneksi tuli ilmoitus että 4-vuotias lapsi itkee tivolissa kun sen pyörä on varastettu. Ja kun kaksi konstaapelia oikein keskittyi ja yhdisti matemaattisen ajattelukykynsä voitiin todeta että tapauksilla saattaa olla yhteys. Niko-Petteri toki talutettiin poliisiautoon kun uhkasi vetää pataan heti kun kätensä saa vapaaksi, muttei sen enempää väkivaltaa käytetty. 4-v nulikka sai pyöränsä ja Niko-Petteri käveli 8 km kotiin kun kerran alunperinkin oli jalkaisin liikenteessä.

Tässä siis vain esimerkki yksipuolisesta tarinankerronnasta. Mutta kuten totesin, en missään nimessä puolustele tuota lööpeissä olevaa konstaapelia tässä vaiheessa, mutta ehkä olisi aiheellista kuulla molempia osapuolia ennenkuin liikaa alkaa pöytiin huutelemaan..

Sain tänäkin vuonna iloisen tehtävän olla työn syrjässä juhannuksena ja valvoa juhlakansan ilonviettoa Himoksen juhannusfestivaaleilla. Matkalla kohteeseen soitin hyvälle ystävälleni joka tehnyt hienon uran turvallisuusalalla ja kerroin tohkeissani tästä komennuksesta. Tämä hieman misantrooppinen kaverini oli mökillä viettämässä viikonloppua ja kertoi osuvasti tämän festarin kohderyhmään sopivan luonnehdinnan: "Siellä on niitä parikymppisiä miehenalkuja jotka on marraskuusta lähtien vetäneet testoa kannikkaan vain siksi että voivat olla Himoksella sitten ilman paitaa pullistelemassa kelistä riippumatta." Noh, lopulta päästiin kohteeseen ja eipä tarvinnut ajaa kuin 50 metriä porttien ohi niin jo oli ensimmäinen "Hulk" siellä tuplahauikset esillä ylävartalo paljaana räntäsateen nätisti valkaistessa jo valmiiksi blondattua kampausta. No ei se mitään, illan mittaan tätä juhlakansaa seuratessani tuli väkisinkin huomattua yhtäläisyyksiä näiden urhojen ja eläinmaailman (itse olen jonkin verran perehtynyt koirien viettikäyttäytymiseen) viettikäyttäytymisessä. Tämä privitiivinen käyttäytymismalli tulee tosin esiin vasta reilun kymmenen nautitun lime-lonkeron jälkeen, mutta mitä enemmän näitä tyttöjuomia nautitaan niin sitä enemmän yhtäläisyyksiä eläinkuntaan on selkeästi havaittavissa. Kutsun tässä yhteydessä näitä viettien valtaamia tosielämän Arnoldeja nimellä "Himosmies" ja käsittelen aihetta puhtaasti evoluutioteorian pohjalta, en Aatamin kylkiluiden näkökulmasta.

Vietit ovat Himosmiehen sisäsyntyinen käyttäytymismallisto, joiden mukaan se toimii eri tilanteissa.

Kaikilla eri vieteillä on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä auttaa yksilöä tai lajia säilymään hengissä. Himosmies on perinyt viettinsä apinalta, joka on sen esi-isä n. 1000.000 vuoden takaa. Viettitoiminnot ovat sekä apinalla että Himosmiehellä edelleen samanlaiset. Jalostuksen seurauksena joillakin Himosmiehillä osa vieteistä on estynyt tai heikentynyt. Jokainen Himosmies on perinyt esi-isiltään kaikki viettitoiminnot, jotka ilmenevät yksilöillä erivahvuisina ja eri tavalla.

Viettitoiminta

Kaikkeen toimintaan Himosmies tarvitsee ärsykkeen, joka laukaisee tai herättää jonkin viettitoiminnon. Himosmies pyrkii toimimaan siten, että herätetty vietti tulisi tyydytetyksi, toisin sanoen se pyrkii kohti viettipäämäärää. Esimerkiksi pimeässä tulee vieras henkilö Himosmiestä vastaan. Tällöin Himosmies tuntee itsensä uhatuksi ja sen puolustusvietti herää. Himosmies joko hyökkää ja täten yrittää karkottaa lähestyjän tai pakenemalla pyrkii pääsemään uhasta eroon. Himosmiehen ärsytyskynnys voi olla joko korkea, eli se tarvitsee voimakkaan ärsykkeen aloittaakseen toiminnan tai jos ärsytyskynnys on matala, Himosmies reagoi jo pieneenkin ärsykkeeseen.

Laumavietti

Himosmiehellä on sisäsyntyinen vietti muodostaa lauma muiden samalla teltta-alueella asuvien kanssa. Laumavietti on hyvin voimakas ja se on aina aktivoitavissa. Himosmies haluaa aina vahvistaa lauman yhteenkuuluvuutta ja miellyttää lauman johtajaa. Lauma kommunikoi keskenään erilaisten äänien, eleiden ja ilmeiden välityksellä.
Koulutuksessa laumaviettiä voidaan hyödyntää johtajan toimesta muun muassa tottelevaisuudessa luoksetuloliikkeessä ja kaikissa lajeissa peruskoulutuksen jälkeen, kun Himosmies haluaa tehdä sille opetetun tehtävän miellyttääkseen laumanjohtajaa.

Sukupuolivietti

 Suvunjatkamisvietti kehittyy nuoruusiässä, hormonitoiminnan vaikutuksesta. Vietti ilmenee yksilöillä eri vahvuisena. Aluksi mainiutuilla testohirmuilla tämä vietti on korkeampi ja saattaa ilmetä mm. normaalia voimakkaampana vastakkaisen sukupuolen ahdisteluna ja kourimisena. Usein nämä Himosmiehet kokevat myös olevansa laumanjohtajia ja muita lauma jäseniä viehättävämpiä.

Saalistusvietti

Ravinnonhankintavietin avulla Himosmies hankkisi ruokansa, ellei äiti sitä ruokkisi. Nälkä ajaa Himosmiehen liikkeelle etsimään ravintoa. Koska äiti normaalioloissa ruokkii Himosmiehen, sen ei yleensä tarvitse käyttää saalisviettiä ravinnon hankkimisessa. Kuitenkin ravinnonhankintavietti ja saalisvietti ovat säilyneet Himosmiehen käyttäytymisessä hyvin näkyvinä ja voimakkaina ja ilmeneekin selvästi "chinese food"-kojun edustalle kerääntyneen jonon muodossa.

Puolustusvietti

Puolustusvietti (aggressio) on Himosmiehen luontainen tapa puolustaa itseään tai laumaansa kokemaansa uhkaa vastaan. Avainärsykkeenä toimii Himosmiehen kokema uhka. Kun Himosmies joutuu uhatuksi se joko puolustautuu tai pakenee, toiminnan tarkoituksena on saada uhka häviämään. Mitä suurempi puolustushalu, sitä pienemmästä ärsykkeestä puolustautuu. Puolustushalu puolestaan on yleensä verranollinen testosteronitasoon ja ajoittuu selkeimmin promillevälille 1-2 o/oo.
Väistämiskäyttäytyminen (pako) on puolustusvietin toinen ilmenemismuoto joka puolestaan ilmenee yleensä laskuhumalan aikaan. Väistämiskäyttäytymistä hyödynnetään erittäin usein Himosmiehen koulutuksen kaikilla osa-alueilla ei-toivotun käyttäytymisen korjaamisessa, eli järjestyksenvaloja tai poliisi antaa Himosmiehelle pakotteen, nykäisee isällisesti niskasta ja Himosmies väistää. Pakotteen on tultava oikeaan aikaan ja tarpeeksi voimakkaana, mutta ei liian voimakkaana. Pakote ei saa aiheuttaa pysyvää pelkoa, ainoastaan tarpeen väistää.
Vähintään yhtä tärkeää kuin oikea-aikainen pakote on oikea-aikainen kehuminen, "Hyvä, mene telttaasi nukkumaan, hyvin toimittu!"

Lyhyesti kuohuntaa:

Selailin tässä nettiä ja hieman alkaa taas otsasuoni sykkiä.

- Suomi häviää ottelun jääkiekon MM-kisoissa. Taas täyttyy netti kirjoittelusta kuinka paskoja pelaajia ne on, kuinka hävettää olla suomalainen. Vähän sama asia kuin totaalikieltäytyjä sanoisi häpeävänsä olevansa suomalainen kun menetettiin Viipuri ryssille vuonna -39. Veikkaan kuitenkin että näillä isänmaan sankareilla on silti moninkertaiset mahdollisuudet tuhota tuhat vihollista siihen verrattuna että se sohvaperuna joka sitä peliä katsoo pääsisi maajoukkueeseen. Laskisi sen Karjala-tölkin hetkeksi kädestään, siirtäisi lenkkimakkaran sivuun sylistä ja menisi katsomaan peiliin että mikä se siellä hävettää.

- Pertti Kurikan nimipäivät reenaa viisulavalla. Joku hollantilainen mäntti sanoo "biisi on ihan ok, mutta en pidä tyypeistä, ne eivät ole nättejä." Jumalauta! Voisi sekin toimittaja tulla ulos sieltä kuplastaan ja katsoa miltä se maailma oikeasti näyttää. Kaikki ei ole aina nättiä. Sitäpaitsi jos minulta olisi 10 vuotta sitten kysytty kumpi voittaa euroviisut, nahkatakkinen punkkariporukka vai parrakas nainen niin ehkä olisin vaikeesta kysymyksestä laittanut rahani punkkareihin.

- Ympäristölle vaarallinen koira joudutaan ampumaan poliisin toimesta eläinlääkärin määräyksellä. Sen sijaan että mediassa otettaisi huomioon kuinka sitä liipasinta vetänyttä konstaapelia vituttaa, kuinka eläinlääkäriä vituttaa, kuinka paikalla olleita vituttaa ja ennenkaikkea kuinka sitä koiran omistajaa vituttaa, suurimmaksi ja hauskimmaksi keskustelun aiheeksi nousee se otsikko kuinka "Komisario Hurtta: puri ihmistä". Kertoo jotain tämän tapauksen journalismin tasosta.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vaikka väkivalta harvoin on ratkaisu mihinkään olisi silti paikallaan antaa kunnolla avaria joillekin ihmisille ihan vain kokeillakseen että tuleeko ne sillä järkiinsä.

Loma tuli pidettyä, levättyä ja taas jaksaa. Vaalitkin oli ja meni, ja taas sosiaalisessa mediassa vaahdottiin kuinka "Poistan jokaisen kavereista joka äänestää persuja" tai "Mä vihaan perussuomalaisia, rasistikortistakin huolimatta". Tämän vuoden vaaliteeman alla tuo rasistikortti ilmeisesti tarkoittaa sitä, että kerrotaan lukuja siitä kuinka toinen maahanmuuttaja maksaa enemmän kuin toinen. En oikein nyt ymmärrä...jos minulla hajoaa pesukone ja Anttilan kone maksaa 500 ja Gigantin 400, niin käyn sitten hakemassa sen Gigantista niin joku poistaa minut kavereista kun hain sen halvemman? Ei käy järkeen.. Mutta toki voin olla vähän tyhmäkin ja tajuan oman älyni rajat. Kuten viime viikolla kun kävin työreissulla ja huomasin potevani morkkista siitä kun en noudattanut pariin otteeseen navigaattorin ohjeita ja tunsin mielipahaa siitä, että olin kenties pahoittanut sen naisäänen mielen. Mutta ei enempää vaaleista...todennäköisesti jo tästäkin kirjoituksesta joku Tinneri-Toni  uhkaa kirjoittaa "Räsäsen esikuntaan" ja hankkivansa potkut.

No mutta muuten menee hyvin. 6-vee ei ole ainakaan viikkoon ilmoittanut vihaavansa minua tai sanonut lopettaneensa rakastamisen. Tosin kertoi, että minun kannattaa hankkia uusi koti jos hänen linjansa ei miellytä. Tänään koin jo suunnatonta mielenrauhaa kasatessani lihaa kärryihin grillikauden avajaisia varten. Kauppalappuun merkittyjä herkkusieniä ei kuitenkaan hyllystä löytynyt ja arvelinkin, että kotiin palatessani ei "Ne oli loppu"-selitys tällä kertaa menisi läpi. Nykyaikaisena ihmisenä päätinkin sitten napata kuvan tyhjästä hyllystä ja lähettää sen kotiin, jonka jälkeen suuntasin lähes tanssahdellen kohti kassoja. Luuri kuitenkin piippasi taskussa eikä sieltä suinkaan tullut viesti "No ei voi mitään, syödään sitten niitä lihoja", vaan viestissä luki "Sitten käyt ettimässä niitä saatana!" Seuraavan sekunnin aikana koin peräkkäin paniikin, vihan ja pelon tunteet ja totesin ettei tästä ole muuta ulospääsyä kuin etsiä niitä perkeleen sieniä! Suuntasin siis edelleen kassalle tarkoituksena mennä naapurikauppaan väijymään. Edessä oli jälleen kaksi neitokaista jotka olivat tulleet ruokaostoksille pikkubusseillaan kalan kuvat peräkonttia koristaen. Siinä sitten laitettiin hihnalle ne 18 maitopurkkia ja 15 leipäpakettia ilman aikomustakaan olla sosiaalinen kaupassakävijä. Sen sijaan että olisi aloitettu pakkaaminen etupainotteisesti jo kassan toiminnan aikana päätettiin aloittaa keskustelu siitä kuinka Luukkaan hampaat ovat puhjenneet ja toinen säestää kuinka Matteuksen vaipoista voitiin jo luopua. Tässä vaiheessa niska alkoi jo hieman punoittaa, ei siksi että minulla mitään olisi näitä neitoja vastaan vaan siksi että minulla oli nälkä eikä nyt ollut sopiva aika käydä koko 22 henkisen lapsikatraan asioita läpi kun kolme tonnia ostoksia makaa edelleen hinhalla.

Selvisin kuitenkin pois ja niitä sieniäkin löytyi. Viimein sain grillin kuumaksi ja pari olutta kitusiin. Taas tilanne hallinnassa..

Tässä taas on totuus iskenyt naamaan kuin antiikkinen nojatuoli selkään voimanostoliiton pikkujoulutappelussa. Minusta on tullut taas entistä vanhempi.

Tämä herääminen alkoi pari viikkoa sitten kun olin työmatkalla ja junassa matkalla Hellsinkiin. Aamulla ennen lähtöä olin siistinyt itseni mm. ajamalla hiukseni koneella kallonmyötäisesti. Siinä sitten omalla paikalla istuessani vilkaisin taakseni ja huomasin takana istuvan herran suupielien nykivän ja samalla tuijottavan minua. Siinä sitten mietin mille se nauraa...ensimmäisenä mieleen tuli häilyvä muistikuva siitä tukanleikkuusta ja sen operaation kulusta. Hmmm.. "Joo ensin otin otsalta, sitten sivuilta, sitten päältä, sitten..... Perkele! Leikkasinko takaa ollenkaan?" Koristaako takaraivoa nyt jokin hirven ja hylkeen välimuotoa muistuttava kaistale joka on jäänyt leikkaamatta? Ei pienintäkään muistikuvaa! Painoin pääni tiukasti niskatukea vasten ja mietin kollegoiden reaktiota kun istun tulevassa kokouksessa eturiviin. Pakko hankkia kone jostakin tai kysyä vieressä istuvalta naiselta onko niska siisti! Oli se kuulemma siisti...mutta edelleenkään ei pienintäkään muistikuvaa sen leikkaamisesta.

Noh, päivä meni hyvin loppuun ja viimein illalla hotellin ulkopuolella näppäilin puhelintani onnistumatta saamaan nettiyhteyttä. Huomasin oven edustalla olevan nuoren naisen rassaavan puhelintaan kiihkeästi joten päätin lähestyä tätä ja kysyä nätisti onko tämän nettiyhteydet kunnossa. Ottaessani muutaman askeleen lähemmäksi huomasin tämän neitosen siirtävän jalkansa kamppailuasentoon, joka ei jättänyt tulkinnanvaraa naikkosen harrastuksista. Selvästi oli osallistuttu Elixian estrogeeninkatkuisiin feministi-kuntonyrkkeilyreeneihin ja valmistauduttu muotoilemaan naamaani uuteen ulkomuotoon. Toki tuolla hetkellä vallitsevalla "pururataraiskari"-imagolla mustine huppuineni saattoi olla jotain tekemistä asian suhteen mutta päällimmäisenä mielessä oli ajatus tytön mielikuvasta, joka muodostui vanhasta pervosta joka yrittää lähennellä. Noh, annoin asian olla ja siirryin sisätiloihin. Siinä sitten huomasin noin kuusikymppisen naisen kantavan laukkuaan kenossa kuin varhaisteinin varustus Anttilan alusvaatekuvaston äärellä. Laukun sisältönä täytyi olla joko miesvainaa tai sitten kyseessä oli meneillään olleiden venemessujen ankkuriesittelijä. Herrasmiehenä tarjouduin kantamaan laukkua ja siinä sitten hissiin päästyämme hymyilin nätisti tälle isoäidille. Ystävällisyyteeni tämä muori vastasi sanomalla "Taidat yrittää vällyihin kun noin mielistelet?" En voinut muuta kuin irrottaa otteeni laukusta sillä seisomalta, painaa äkkiä hissin nappia lähimpään kerrokseen ja suu auki poistua hissistä.

Tämän jälkeen seurasi muita perusjuttuja töissä ja vapaalla, kuten ne hetket jolloin jouduin arvuuttelemaan onko asiakkaan ajokortissa 3 vai 8 ja D vai 0. Onneksi auton näytölle kuitenkin tuli nimivaihtoehdot isolla fontilla, joten keskimäärin kahdeksannella vaihtoehtosyötöllä osui oikeaan ja pystyin toteamaan kaiken olevan kunnossa. Lisäksi poika meni ohi maastavedossa vaikka 20 vuotta on romuja tullut siirreltyä. Kaiken huippu oli kuitenkin tänään kun lähdin ostamaan varaosia autoon jonka olin jo myynyt..

Otan nyt lasin skottilaista ja yritän muistella menneitä...jos muistan.