Alkoi vapaat. Tyrmistyneenä kuuntelin kaupasta tullessani Anarkisti-Anun haastattelua radiosta. Luulin jo että edellisen vuoden jälkeen olisin kaiken nähnyt ja kuullut tuolta sektorilta, mutta ei...Anu onnistui jälleen yllättämään. En nyt muista sanatarkkaan mitä Anu sanoi, mutta pointti kuitenkin tulee seuraavista selväksi:

"Suurin ongelmahan tässä yhteiskunnassa on hierarkia, joka tulee poistaa ensi tilassa. Toki on hyvä että joku joskus kertoo mitä olisi hyvä tehdä tai miten homma kannattaisi hoitaa, mutta sekin pitää tehdä silleen pehmeesti, että sen joka kertoo niin sen voisi sitten vaihtaa jos on eri mieltä.  Johtajat pitää poistaa ja saada kaikille vapautta. Sitä kaikki haluaa, että me oltais vapaita kaikki ja tehtäis niinkuin halutaan. Ja kaikki luokkaerot pitäis poistaa...niin sosiaaliset, taloudelliset kuin kaikki muutkin sellaiset."

Anu haluaa että se joka tekee tärkeää työtä, esim vaikka se joka kaataa duunarin lasiin olutta tämän työviikon jälkeen tai ajaa rekalla sitä Anunkin käyttämää tinneriä rautakauppaan, kuuluisi saada samaa liksaa kuin sen joka tykkää nukkua pitkään, heittää uudet erikeeperit irokeesiin ja loppupäivän sommitella uusia hakaneuloja alahuuleen. Tämä on se millä saadaan yhteiskunta toimimaan, että me oltais vapaita kaikki ja saman arvoisia. Toisena pointtina tuli mieleen että mitähän Anu tuumaa siinä vaiheessa kun käytössä on "vahvin selviytyy" -periaate, eikä Anu ehkä ole sen ravintoketjun huipulla rintaansa ruumiskasan päällä takomassa kuin Xena konsanaan. Mutta, ollaan sentään vapaita.

"Poliisin tyhmyyttä on taas aliarvioitu. Ei ne osaa osoittaa edes mieltään. Olis tulleet kysymään neuvoja meiltä ni me oltais kerrottu miten se pitää tehdä."

Ehkä parempi tulos olisi poliisin mielenosoituksessa saavutettu, jos oltaisi huudettu jotain räväkkäitä iskulauseita kuten "Porvarit saatana!" ja päälle näytetty persettä eduskuntatalon edessä. Tai vaikka rikottu kaikki ikkunat korttelin matkalla ja tapettu pari hevosta siinä kulkiessä? Hitto, kun ei tajuttu aiemmin kysyä neuvoa Anulta!

"Poliisi on taas mediassa provosoinut meitä ja se palvelee tätä hierarkista yhteiskuntaa. Jos me rikotaan nyt sitten ikkunoita ja vaikka hakataan joku eläin niin ei se ole meidän vika, se on poliisin vika kun se on provosoinut kaikilla voimajutuillaan ja sit tämä yhteiskuntakin kun on vääränlainen ni siksi meidät on pakotettu tekemään niin."

Toivottavasti kukaan baarista palaileva, himokas Pekka-Betoniraudoittaja ei provosoidu Anun naisellisesta olemuksesta niin että päättää ottaa väkisin sen mitä itseltä puuttuu mutta Anulta löytyy. "Jos mä nyt sitten otin sen tytön ja vähän tuuppasin niin ei se ole mun vika, se on sen tytön vika kun se provosoi kaikella tuolla naisellisuudellaan ja siks mut oli pakotettu tekemään niin."

Lähes sanattomana kaadan tilkan skottilaista lasiin..

Vaihteeksi vähän painavampaa asiaa kuin Lasol-Lassen kuulumiset tai Diapam-Dimitrin edesottamukset:

Olen tässä viime aikoina pohtinut tätä lastenkasvatusta, näitä arvoja mitä niille koitan opettaa. Rehellisyyttä, vastuunkantoa, kunnollisuutta ja avoimuutta omista teoistaan. Mutta sitten mietin mitä yhteiskunta haluaa opettaa; itsekriminointisuojaa.

Ajatellaan että mukula rikkoo eskarissa ikkunan pallolla, vahingossa tai tahallaan. Tietenkin olen kasvattanut jälkikasvuni niin, että kertoo tarhan tädille vahingon tapahtuneen, tunnustaa, ja minä sitten kaivan kuvettani uuden ikkunan suhteen. Jos teko on tahallinen niin annan kurinpalautusta ettei vastaava enää toistu, tai jos vahinko niin pyydän olemaan huolellisempi jatkossa. Väärin! Itsekriminointisuojan mukaan kenenkään ei tarvitse itse edesauttaa oman syyllisyytensä selvittämistä, ja tämä siis on kirjattu lakiin. Jos haluan olla mukana yhteiskunnan linjassa, opetan tietenkin ipanalle että jos nyt se ikkuna menee rikki vahingossa, tai vaikka yleisen vitutuksen takia, niin sinun ei tarvitse, eikä kannata, eikä missään nimessä pidä sanoa mitään mikä saattaisi sinut vastuuseen teostasi. Ja jos alkaa pelottamaan niin sitten pyydät isin paikalle niin haastetaan se tarhan täti oikeuteen jos sinua painostaa. Tällä toiminnalla minä säästän pennejä, ja kakara oppii lainsäätäjän haluamille tavoille.

Murrosikään päästyään ipana sitten hölmöilee ja ajaa mopolla päin jonkun kansalaisen parkkiruudussa olevaa autoa. Aiemman kasvatukseni mukaan poika jää paikalle, koittaa tavoittaa omistajaa tai soittaa hätäkeskukseen, jonka jälkeen sitten kärsii seuraukset. Väärin! Kakaran ei tarvitse, eikä kannata, eikä missään nimessä pidä jäädä paikalle selvittämään asiaa ettei saata itseään syytteen tai muiden seuraamusten vaaraan. Parempi jättää se omistaja lommojensa kanssa, koska tietenkään ei tarvitse vastuuta kantaa....tuleehan se iskällekin kalliiksi.

Jossain vaiheessa tuo jälkikasvu tajuaa, ettei rehellisyys, kunnollisuus ja vastuunkanto kannata, ja tulee haastamaan minut oikeuteen heille epäedullisesta kasvatuksesta ja minä otan tuomion. Laittaa miettimään, miksi kasvattaa lapset rehellisyyteen jos ei yhteiskuntakaan sitä vaadi?