Lasi skottia

Se tunnetila alkoi torstaina huonosti nukuttujen päiväunien jälkeen. Silmät avattuani todellisuus iski kuin läpimärkä rallipyyhe hyökkäysvaunun voimalla vasten kasvoja - taas oli se aika vuodesta. Suunnattomasta ärtymyksestä puhisten suuntasin jääkaapille pakkaamaan eväitä ja huomasin sähkökatkon iskeneen. Kaapissa ei tietenkään ainuttakaan grillissä valmistettavaa ateriamuotoa joten kiireesti kauppaan noutamaan apetta perheelle. Kassajonossa sitten eräs lesta-perhe oli ostamassa vaatekertoja tusinalle mukulalleen ja koska jokaisessa tuotteessa oli kampanjahinta jota kassa ei kuitenkaan tunnistanut, arvelin sen selvittelyn kestävän vähintään tunnin joten vaihdoin jonoa. (korostan ettei tämä ollut perheen vika, vaan taas kerran K-ryhmän vika) Siinä sitten pääsin erään punkkariporukan taakse, siis sitä porukkaa josta ainakin osa huutelee joka paikassa "kansalaisrahan"-puolesta. Hyvin näytti sossunkin paperit kelpaavan maksumuotona eli ei pitäisi olla valittamista...mutta ehkä sinne sossuun on liian pitkä matka kävellä. Siihen taakseni sitten tuli nainen paljaine ohimoineen ja uistimen näköinen hökötys (taisi olla Rapala) poskessa roikkuen
huutelemaan sille porukalle edessä että josko pääsisi saman joukon mukana maksamaan ostoksensa. Valmistauduin jo lausumaan jotain nokkelaa mutta edessä oleva Liima-Lasse tajusi tilanteen nähdessään irvistyneet takahampaani joten pyysi muijaansa jonottamaan niinkuin muutkin.

Viimein pääsin kotiin pakkaamaan eväitä ja starttasin auton kohti työmaata. Kaupunkialueelle päästyäni edessä ajoi "Kyynämöisten" kuninkaat escortillaan jonka toisesta takaikkunasta oli ulkoistettu perse ja toisesta ojennettu käsi jonka keskimmäinen sormi oli pystyasennossa. Etuikkunasta liehui kaljatölkki ja kuskin puolelta heilutettiin suomenlippua. Kun jostai ikkunasta lensi tölkki ulos lähes osuen tuulilasiini häpesin mieleni valtaavia väkivaltaisia ajatuksia joten hoin itselleni olevani ammattimies joka ei provosoidu mistään... pojat on poikia niinpäniinjoo. Tästä viikonlopusta ei hyvä heilu..

Ensimmäinen yö meni kuitenkin yllättävän hienosti ja kaikki ihmiset oli mukavia. Lievä ärsytyksen kohde kuitenkin löytyi omani ja hieman vanhemman partiokaverin erilaisista kiinnostuksen kohteista. Pointtia havainnollistaakseni voisin esittää pienen vertauksen: kuten tiedetään niin esimerkiksi reseptivapaassa kipulääkityksessä parhaan tuloksen antaa parasetamolin ja ibuprofeenin yhdistelmä, joiden vaikutukset vahvistavat toisiaan turvallisella tavalla aiheuttaen yleensä hyvän lopputuloksen kivun hoidossa. Totesin että täysin samanlainen, joskin päinvastainen vaikutus voi olla myös toisella yhdistelmällä: täysin hikinen, läpimärkä ja tuskallisen kuuma suojaliivi yhdistettynä Radio-Aaltoon toteuttaa lähes sietämättömän henkisen kivun, joka asettaa sietokyvyn henkisen romahtamisen äärirajoille. Ja siinä vaiheessa kun lähdettiin puukkokeikalle radion huutaessa Lionel Richien Hello:ta, totesin olevani vahva ihminen jos en aamuun mennessa ole ampunut itseäni...en ampunut.

Seuraavaan vuoroon valmistautuessani luulin edellisen olleen liian hyvää ollakseen totta, joten ajattelin seuraavan ralliyön olevan entisten vuosien kaltainen. Odotin taas niitä auton ikkunalle tulevia makkaraperunoiden tilaajia, joista kymmenennelle jo huutaisin hermot riekaleina "Mitä mausteita saatana!?" ja sen jälkeen luimistelisin käytöstäni häveten pitkin nurkkia. Mutta ei, ei ainuttakaan. Kaupunki oli täynnä fiksusti käyttäytyvää rallikansaa kaulassa roikkuvine "Hei, olen tullut Jyväskylään näyttämään typerältä"-passeineen. Tai eihän ne typerältä rallipätkällä näytä, mutta eikö sekin olisi typerää jos vaikka minä kävisin leffassa ja sitten kulkisin se lippu kaulassa kolme päivää pitkin terasseja?

Eli kaikki hyvin, kiitos rallikansalle. Nyt alkoi loma, avaan kylmän oluen.:)