torstai 30. toukokuuta 2013

Nyt se kesä sitten saapui! Kauniina aurinkoisena ja helteisenä päivänä keskusta täyttyy ihmisistä, eikä aiemmin mainitsemani ennustus osunut kovinkaan pieleen.

Kossu-Keijo ja Lasol-Lasse makaavat keskellä katua auringossa. Keijo on vetänyt pari lekaa Tapiota yhdessä diapamin, tenoxin ja lyrican kanssa ja kuola valuu poskella. Lasse on vetänyt pullon Lasolia ja makaa vieressä silmät pyörien kuin mummorulla R-kioskilla. Paikalle osunut kansalainen ilmoittaa hätäkeskukseen kosmeettisesta haitasta katukuvassa vaatien poliisin toimia ja samalla vieressä ollut turistiopas yrittää hellästi herätellä herroja tässä onnistumatta joten hätääntyneenä soittaa ambulanssia paikalle. Tilanteeseen saapuu kuitenkin virkavalta joka pienellä ja huomaamattomalla kiputerapialla saa ihmeheräämisen aikaan ja taluttaa nämä arjen sankarit poliisiauton peräosaan. Samalla havaitaan että Keijon loput napit ovat hävinneet, ja silminnäkijät kertovat tuntemattoman miehen käyttäneen hyväksi Keijon tiedotonta tilaa ja vieneen tämän dosetin

Partion lähtiessä kuljettamaan Keijo ja Lassea havaitaan heti kulman takana Pöytäviina-Pekka, joka alfauroksen tavoin on repinyt paidan pois päältään ja pitää striptease-esitystä paikalliselle nuorisolle mäkkärin edustalla. Teini-ikäiset tytöt napapaidoissaan katselevat showta kikattaen, 3000:n juustohampurilaisen rakentamien lanteiden hyllyessä. Partio osuu paikalle jolloin Pekka lopettaa esityksensä ja suupielet Keijon tenoxeista valkoisena astelee vapaaehtoisesti auton perään.

Samaan aikaan portailla istuvat "wannabe-black cobrat" Ahmed ja Mehmed käärmetatuointeineen tuijottavat virkamiestä tappavalla katseella H&M:n lastenosastolta hankitut valkoiset wifebeaterit yllään. Lyhyen mutta tehokkaan tuijotuskilpailun jälkeen nämä mafiosot kuitenkin kääntävät katseensa kadulle, jossa seisoo Kerttu-Kamankantaja.

Kertulla on ikää 16-vuotta ja kantaa käsilaukussaan Ahmedin hasislevyä. Vielä 15-vuotiaana Kerttu luki läksyjä illat hyvässä kodissa, kunnes tapasi nämä ihanat suklaasilmät jotka vielä jonain päivänä ovat ihan varmasti joskus oikeita bisnesmiehiä kultaketjuineen ja ferrareineen. Iskä ja äiskä eivät tätä ymmärrä joten Kerttu karkaa kotoa. Eikä aikaakaan kun Kerttu tajuaa löytäneensä elämänsä miehen ja uhraa vaikka henkensä tämän puolesta. Mutta kun virkavalta tulee paikalle, hyvin perustein tarkastaa Kertun laukun ja kaivaa pilvet esiin, kiistää Ahmed tuntevansa koko tyttöä. Kerttu muistuttaa itkunsekaisesti huutaen luvatusta aviosta, kymmenestä luvatusta mukulasta ja perunamaasta jolloin Ahmed yrittää paeta paikalta. Kerttu haluaa kotiin iskän ja äiskän luokse mutta pääsee sinne vasta kun tilille on talletettu yksi huumausainerikos.

Nyt kahdessa autossa on Keijo, Lasse ja Pekka, toisessa Kerttu ja Ahmed. Asemalle on matkaa vain puoli kilometriä mutta vastaan ehtii kävellä Kossukola-Kari vaimonsa Marjatan kanssa. Kari näyttää lähes Don Johnsonilta vuonna -83 Seppälästä ostetussa farkkutakissaan ja Marjatta näyttä pandakarhulta- molemmat polttimot ovat mustana mutta ei se mitään..."Love Hurts"-vai miten siinä laulussa lauletaan. Sitäpaitsi tosirakkaus kestää pienet kolhut ja Marjattahan oli varmasti väärässä taas, "oma vika". Ohi ajava poliisipartio kysyy Marjatalta mistä tämän vammat ovat syntyneet johon tämä vastaa "kaaduin portaissa".

Kyllä, kesä on taas täällä..

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Viime yönä klo 04.14:

Hätäkeskus ilmoitti tehtävän, jonka mukaan kaksi henkilöä yrittää murtautua K-marketiin henkilökunnan sisäänkäynnin kautta, teko yhä meneillään ja puhelu yhä auki. Lähdimme lähistöltä paikalle sinisten hälytysvalojen valaistessa aamuöisiä katuja, renkaiden kirskuessa tiukoissa mutkissa, nyrkkien puristaessa rattia...rosvot kiinni ja koppiin.

Muutamassa minuutissa pääsimme paikalle ja tapasimme kaksi henkilöä itse teossa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut murtovarkaiden puuhat, vaan paikalla oli puuhastelemassa kaksi nuorta aikuista, tyttöjä molemmat.Molemmilla oli yllään vaatetus jota vois luonnehtia vanhan liiton punkkarin ja kettutytön sekoitukseksi. Hiuksissa oli oranssia ja vihreää hiuslakalla pystyyn pöyhittynä. Vahvat meikit kasvoissa lävistyksiä unohtamatta. Kyselimme kohteliaasti tyttöjen tarkoitusperiä ja nämä kertoivat olevansa etsimässä tyhjiä pulloja. Murtojälkiä ei ollut havaittavissa, ja tytöt kertoivatkin ettei murtohommat kuulu heidän tyyliinsä. Havaitsin maassa muutamia elintarvikkeita ja tiedustelin mahdollista dyykkaustarkoitusta, johon molemmat vastasivat myöntävästi. Pihamaalla lojui myös pari lenkkimakkarapakettia, joita tytöt kuitenkin kielsivät omistavansa - "Me ollaan kasvissyöjiä, me ei syödä lihavalmisteita. Me ei ikinä voitais vahingoittaa mitään elävää, eikä yleensäkään luontoa. Me suojellaan sitä viimeiseen asti."

Asiallisia tyyppejä molemmat, ja ennenkaikkea hyvin terveen ajatusmaailman omaavia nuoria naisia. Ilmaisinkin heille ääneen kannattavani samaa ajatusmallia, vaikkakin olen liian heikko sitä noudattamaan- hyvä liha kun on mielestäni aivan vastustamatonta.

Tiedustelin tytöiltä henkilöpapereita, jotka he mukisematta ojensivatkin. Toisen passin välissä oli "Fuck the police"-tyyppinen iskulausekortti, jota hieman huvittuneena tavasin. Asiat olivat kunnossa joten päätimme aamuyön ratoksi avata hieman vakaumuskeskustelua näiden neitokaisten kanssa, aidosti kiinnostunut asiasta kun olin.

Partiokaverin tarkastaessa tyttöjen laukkuja sisältä löytyi mm hiusväriä ja -lakkaa. Kyselimme ohimennen onko tuo hiuslakka sellaista joka ei otsonikerrosta vahingoita, jolloin toinen tytöistä alkoikin hädissään tarkastella pulloa "otsoniturvallisuus"-merkkejä etsien. Ilmaisimme ääneen myös huolemme hiusvärin vaikutuksesta luontoon sinne päästyään, johon tytöt totesivatkin aikovansa luopua kokonaan niiden käytöstä, ajattelemattomia kun olivat tuon suhteen olleet. Toisen laukussa oli meikkituotteita ja kosmetiikkaa, joista kyselmmekin ovatko näiden tuotteiden valmistajat Animalian kosmetiikkalistalla? Toinen tytöistä alkoikin heti huolissaan kiivaasti etsiä vastausta kysymykseen älypuhelimensa selaimen avulla.

Koska olimme niin luontevasti päässeet keskutelussa hyvään alkuun, päätimme laajentaa aihetta myös pukeutumisen piiriin. Molemmilla tytöistä oli jalassaan vanhat, hieman jo kuluneet maihinnousukengät. Mielenkiinnosta olikin pakko nostaa esille kysymys oliko kyseessä keinonahkakengät vai olivatko neitokaiset suojanneet jalkansa eläimen nahalla? Kysymyksen esitettyäni molempien silmiin ilmestyi aitoa hätää kuvastava katse, ja toinen tytöistä jo availi nauhojaan selvittääkseen tuon materiaalin alkuperää. Samalla kiinnitin huomioni toisen kaulassa olevaan muovipohjaiseen, niiteillä peitettyyn kaulapantaan josta totesinkin että se tuskin on luonnossa hajoavaa materiaalia- tyttö kertoi olleensa ajattelematon ja tuon korun sotivan hänen syvää vakaumustaan vastaan samalla avaten sen solkia.

Pian totesimme aiheuttavamme liikaa päänvaivaa ja ahdistusta tytöille keskustelumme seurauksena, joten päätimme toivottaa hyvää illanjatkoa. Muistutin vielä erotessamme kuinka hyvällä asialla ja aatteella tytöt ovat liikkeellä, ja kannustimmekin molempia jatkamaan samaa, arvokasta rataa. Tytöt puolestaan olivat kovinkin tyytyväisiä kokemukseensa, kiitelivat meitä silmiensä avaamisesta ja toivottivat meille myös hyvät jatkot. Taas maailma on vähän parempi paikka. Mukava olla avuksi..:)