Tuli käytyä pitkästä aikaa yöelämässä pikaisesti pyörähtämässä. Illan hyvässä seurassa toimitetun saunarituaalin jälkeen suuntasimme porukalla seuraamaan laadukasta livemusiikkia jonka jälkeen oli aika ottaa parit "palauttavat"  kaupungin suosituimmassa yökerhossa.

Suoraan narikasta suuntasimme tiskille, ja tilasin itselleni ja kaverille perinteiset vodka-batteryt. Seurasin baarimikon touhuja kun drinkkejä teki, ja huomasin että kaatoi sujuvalla ranneliikkeellä mitallisesta vodkaa lasiin huomattavasti ennenkuin oli 4 cl:n viiva saavutettu. Lasiin heilahti näppärästi kipollinen jäitä ja loraus energiajuomaa päälle. Käytännössä annoksessa oli 2 cl vodkaa (hinta alkossa 40 senttiä) ja 1 dl batterya (hinta S-marketin hinnoittelun mukaan 80 senttiä). Hintaa näille kahdelle juomalle kuitenkin kertyi 16 euroa! Tyrmistyin ja sanattomana haukoin henkeä ojentaessani seteliä baarimikolle. Mielessäni kävi että jos juomat on tuota laatua täytyy tähän hintaan lasissa olla jotain todella erityistä. Tutkin lasia löytääkseni siitä Mannerheimin tai jonkun muun historiallisen merkkihenkilön omakätistä signeerauksen, eihän mokoma juoma muuten voi noin hinnakas olla! Pettymyksekseni kuitenkin huomasin lasin olevan mallia "Taloustalo", joten totesin tämän palvelun olevan täydellistä asiakkaan taloudellista riistoa.

Järkytyksestä toivuttuani siirryin seuraamaan yöeläjien väestöä, jota jo kohtuullisen paljon alkoi parveilla ympärilläni. Havaitsin että tavalliset ihmiset ovat vähemmistönä kyseisen kerhon asiakaskunnassa. Naispuolisilla näytti olevan jonkinlainen kilpailu päällä, kuka kykenee näyttämään kaikkein epäluonnollisimmalta rintaliivitäytteineen, halpoine meikkivoiteineen ja kimaltelevine tekoripsineen. Eräänkin neitokaisen räpsyttimet näyttivät olevan mitaltaan sellaiset, että tämän pitäessä naisellisesti YSL-merkkistä savuketta huulillaan jäi savu leijailemaan noiden simäripsien alapuolelle.

Miehet sinänsä olivat aivan oma lukunsa. Paikka oli täynnä kurttuotsaisia kotibodareita, joista isoimmat olivat ostaneet paitansa jonkin postimyyntimuotiliikkeen metroseksuaaliosastolta. Pienemmät olivat selvästi käyneet asioilla H&M:n lastenosastolla, ja vetäneet ylleen 14-vuotiaalle tarkoitetun t-paidan kokoa 140 cm. Nämä apinaa muistuttavat testohirmut kävelivät ympäri baaria lapa levällään etsien katseellaan jatkuvasti jotain haastettavaa, ja alkuun väistelinkin noiden katseita välttääkseni hankaluuksia. Mitä enemmän nämä guidot (jotka reenaa arkipäivisin pelkkiä hauiksia ja viikonloppuna muuta yläkroppaa) joivat niitä vodkabattery-juomiaan, sitä enemmän niiden otsa painui poimuille ja alkoivat tuijottaa tuimasti. Lopulta antauduin pariinkin tuijotuskilpailuun ajatuksissani mielikuva siitä, että voi kuinka mieleni tekisikään puristaa tuota  hellästi kurkusta, vetää 19:n sarja avareita vuorotellen molemille poskille ja tavata "ET-KÖ SI-NÄ TA-JU-A ET-TÄ O-LET IH-MI-NEN ET-KÄ A-PI-NA!"

Poistuin ulos pettyneenä ja kävellessäni ohi rokkibaarin havaitsin sen edustalla kahden viikinkiä muistuttavan hevarin nauravan hillittömästi jollekin jutulle ja taputtavan toisiaan selkään. Tulin iloiseksi, ne olivat omaa kaveriporukkaa lukuunottamatta illan ensimmäiset hymyt jotka näin. Nämä tyypit osasivat pitää hauskaa, selkeästi olin iltani viettänyt väärässä paikassa.

Kello oli paljon ja kävelin työpaikalleni noutamaan reppuani. Siinä valtion viraston ovensuussa eräs Hauska-Heikki oli saanut huippuhilpeän idean ja lorotteli vesiään suoraan seinälle. Hänen pari kaveriaan nauroivat vieressä, kuinka hulvaton mies tuo Heikki onkaan. Minä en toki voinut moista käytöstä sietää edes promillen hövelissä olotilassa, joten menin Heikin vierelle tämän kustessa seinään. Kavereiden nauru loppui ja kysyin Heikiltä tämän osoitetta. Heikki veti sepalustaan kiinni osan eritteistä yhä valuessa lahkeilleen ja oli selvästi hämmentynyt kysymyksestä. Toistin kysymykseni uudelleen hieman painokkaammin johon Heikki vastasi asiallisesti hieman änkyttäen. Tiedon saatuani tuumasin "Selvä, otan tuosta jonosta taksin ja kun kerran asutaan samalla suunnalla niin käynpä kusemassa sun etuoveesi." Heikki ymmärsi yskän, pyysi anteeksi ja sanoi että käy jatkossa joko wc:ssä tai vähintäänkin puun juurella.

Illan toteamus oli, että on paikkoja joissa viihdyn ja paikkoja joissa ei pysty iltaa viettämään ilman että mieleen hiipii väkivaltaisia ajatuksia. Kuitenkin, hyvät ystävät ovat elementti joka pelastaa huononkin illan ja tekee siitä muistettavan. :)

Pitkästä aikaa tuli tarve avautua tällä kanavalla! Katsoin nimittäin tässä vapaiden aikana tv:n tarjontaa ja muutamia viihteen helmiä tuli väijyttyä kauhistunein silmin. Kuinka alas voi tv-viihteen taso vajota? Toki sen ymmärtää ettei fiksut tai tavalliset ihmiset ketään kiinnosta, ei minuakaan, mutta joku raja sentään pitäisi olla! On viidakon tähtösiä, sinkkulaivaa, Jersey Shorea ja paras kaikista: suomitytöt  nykissä.

Sen ymmärtää jollain tavalla jos Michael Monroe unohtaa osan suomen kielestä kun on jenkeissä pari vuotta. Eihän kukaan normaali ihminen niin tekisi mutta se voidaan sallia Monroelle kun on kuitenkin Suomen suurin rock-kukko. Ja vaikka siitä sen reissusta on jo kohta kolmekymmentä vuotta ja edelleen sekoittaa kieleen amerikan sanoja niin se voidaan sallia. Mutta nämä tyhjäpäiset naikkoset jotka lähtee "uraa" rakentamaan rapakon taakse ja niistä tehdään vielä tv-sarja, ne on ihan omaa luokkaansa. Typyt on olleet siellä about kaksi viikkoa ja jo tuli lausuntoja telkkariin: "Se fuckin biatch ei tullu meidän kanssa tänne, niinkuin here! Siis just kun oli meidän girls night plan niinkuin about to come true niin se jätti tulematta, siis niinku she's not coming! Voi vittu mitä so bullshit tää niinku is!" Ja toinen sanoo "Me mentiin sinne dinnerpartyyn ja sitten siel oli niitä suklaa...niinku chocklatecakes ja sit se vaan niinku söi niitä ja mä olin ihan niinku alone, out of business you know Ja just kun mä yritin niinku jutella sen kanssa niinku intelligence stuff ni se oli vaan ett whatever. Fuckin biatch. Se eilen vähän niinku petti mut, ihan stab in the back you know." Aluksi tämä huvitti, lopulta aloin jo voimaan pahoin. Siis nämä airheadit (kuten he varmaan tapaavat sanoa) joiden  korvien läpi atlantin tuuli virtaa Brooklynin sillalla lähtee sinne rakentamaan uraa ja uhoaa kuinka kaikki suomalaiset ovat ihan "rednecks, you know". Ja siinä näiden uran rakentamisessakin on kyse vain siitä että löytää oikeat henkilöt kenelle levittää jalkansa.

Toivon tosiaan että siinä vaiheessa kun nämä isänmaan valioyksilöt hylätään hyväksikäytön jälkeen ja laitetaan maitojunalla kotiin, löytyy se vanhatuttu savon-, tai edes stadin murre sieltä jostain ja tajuavat vetäytyä takaisin sinne lähiöyksiöön sniffaamaan sitä pesujauhetta, kun nykin kokkelibileet ovat enää vain kaukainen muisto. Ihminen oppii virheistään, toivottavasti jopa "airheadit".