Käytiin neljäveen kanssa isossa kaupassa etsimässä paloautoleegoasemaa. Jo P-alueelle saapuessani huomasin että noin 2000 muutakin ihmistä oli päättänyt lähteä ostoksille samaan aikaan. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin sukeltaa sekaan.

Noiden 2000:n asiakkaan joukkoon mahtui myös muutama silmiinpistävä asiakas, joiden profilointi onnistui loppujen lopuksi vaivatta:

1. Mirella Angelika Elisabetti:  Gunnar ajaa mersun invapaikalle vinoon ja samalla Kalle 80-vee joutuu ajamaan autonsa P-alueen takanurkkaan koska Gunnarin auto yksin onnistuu viemään kaikki kolme paikkaa. Pikku-Leif laskeutuu takaikkunalta ja Mirella kerää hameensa nippuun noustessaan autosta. Kaupassa Mirella työntää ostoskärryjä ja miehensä Gunnar pitää meteliä mennessään. Mirella saapuu eines-osastolle ja päättää nostaa joulukinkun kärryyn. Tämän jälkeen hän jatkaa naistenosastolle ja ottaa hyllystä Reebokin hupparin jota aikoo sovittaa sovituskopissa. Valvontakameran takana oleva vartija kiinnostuu asiasta koska Mirella ei tiettävästi ole käyttänyt mainitunlaisia asusteita sitten 12-ikävuoden. Vartija seuraa kamerasta kun Mirella menee sovituskoppiin ja jostain syystä ottaa kinkun kärrystä mukaansa. Hetken päästä tulee hän ulos ja koska kinkku on kadonnut johonkin miettii vartija hetken olisiko tuo jättänyt kinkun koppiin. Samalla vartija kuitenkin toteaa Mirellan kävelytyylistä että joko tämä on onnistunut kasvattamaan helvetinmoiset kivekset minuutissa tai sitten helman alla on jotain mitä sinne ei kuulu- vartija ottaa Mirellan kiinni ja Gunnar tulee paikalle pitämään meteliä.

2. Ekonomi-Erkki ja Insinööri-Irma: Erkki ja Irma ovat molemmat päälle viisikymmentä ja ovat tulleet kauppaan ostamaan ruokaa perheelleen. Heidän ainokaisensa, viisivuotias Carl-Johan-Daniel Pitkänen kuitenkin on vaativa persoona ja huutaa pitkin käytäviä "Minä haluan!!!" Ruokaosastolle päästessään on kärry täyttynyt legoilla, videopeleillä ja plaston kuormureilla. Irma lähtee hakemaan toisia ostoskärryjä ruokaa varten. Erkki ja Irma eivät ole koskaan kieltäneet mitään Carl-Johan-Danielilta eikä tuota vapaan kasvatuksen metodia vaihdeta tänäänkään. Carl-Johan-Danielista toivotaan isona johtajaa, mutta jo nyt hän imppailee iskän Adidas-deodoranttia. Se ei kuitenkaan huolestuta Erkkia tai Irmaa - Carl-Johan Daniel on vain aistikas, nykyajan trendit tunteva pieni ihminen.

3. Kovis-Kim: Kim on elämäntapahäirikkö jonka parhaat geenit on selkeästi valuneet lakanoille tekovaiheessa. Kim on koko ikänsä kiusannut pienempiään ja katsonut kaikki Chuck Norrisin ja Van Dammen leffat, ja käynyt kolme kertaa potkunyrkkeilyreeneissä. Kaupassa Kim kävelee keskellä käytävää ja on pukeutunut katu-uskottavasti. Kaulassa roikkuu nyrkkirauta-kaulakoru ja koska Kim haluaa myös takana olevien huomaavan kuinka vaarallinen hän on, pitää hän väärinpäin päässään nyrkkiraudan kuvalla koristeltua pipoa. Kim on ostanut nettikaupasta "Helvetin Perkeleet MC:n" kannatushupparin, jota ei ole riisunut yltään kahteen vuoteen. Lisäksi Kimin pikkuserkku pesee ko. rikollisjärjestön vessoja eli on lähes jäsen. Kim katsoo pahasti kaikkia vastaantulijoita kunnes vastaan tulee joku häntä isompi, jolloin Kim siirtyy käytävän reunaan.

4. Naapurin-Natalia: Natalia on kotoisin Venäjältä ja on tullut marketiin alennusmyyntiostoksille. Natalia ottaa korin täyteen Max Factorin meikkituotteita sekä parfyymeja. Normaalisti tuo määrä tuotteita riittäisi eliniäksi suomalaiselle naiselle ja voisi niistä lahjaksikin antaa, mutta Natalia luulee niitä kertakäyttötavaraksi joten laittaa jokaista kokonaisen purkin kerralla naamaansa. Igor ja Pavel pitävät Nataliaa viehättävänä, mutta jopa ikuiset poikamiesveljekset Matti ja Reijo joutuvat kieltäytymään Natalian tarjoamista maksullisista palveluista vaikkeivat naista ole saaneet vuosikausiin ja Natalia tyytyisi vitoseen.

5. Säästö-Sanni: Sanni katsoo tarkkaan mitä ostaa ja säästää kaikessa missä voi. Sanni laittaa kotimaiset tomaatit pussiin ja suuntaa vaa'alle. Punnitessaan painaa Sanni ulkolaisten tomaattien nappulaa ja samalla keventää näppärästi vaakaa toisella kädellään. Irtokarkit haetaan hyllystä ostosreissun keskivaiheilla ja niitä napsitaan pussista pitkin käytäviä. Lihahyllylle päästessään Sannin tekee mieli jauhelihaa, mutta koska kaikki ovat normaalihintaisia ottaa Sanni näppärästi "-30%"- tarran broilerirasiasta ja liimaa sen jauhelihaan. Sanni maksaa ostoksistaan 8 € kun naapurikassalla Rehti-Risto maksaa samasta 25€.

Mutta neljävee sai Legonsa ja soppa-aineet. Oltiin molemmat tyytyväisiä kun päästiin viimein kotiin. :)

Kaadoin tilkan bourbonia lasiin ja tuumin tätä joulun sanomaa ja sen alkuperäistä merkitystä. Minulle se merkitsee parhaimmillaan tuplapalkkaa ja mukavaa perinnettä olla perheen kanssa yhdessä ja touhuta kaikkea siihen kuuluvaa höpinää. Uskonnollista merkitystä sillä ei ole, mutta silti mietin mitä se on aikanaan ollut ja mitä se olisi nykyaikana.

Eikös se suurinpiirtein mennyt niin että Maria tajusi olevansa paksuna, ja Joosef tuumi että koska ei ollut pannut Mariaa täytyi sen olla pyhä henki joka sen sai aikaan ja iloitsi suuresti tästä ihmeestä. Kaikki maailman tietäjät tuli ihmettelemään tapahtunutta ja totesivat että kyllä, kyseessä on neitseellinen raskaus eli kyseessä on jotain jumalallista. Sitten syntyi Jeesus ja kuningas vaati kaikkia poikalapsia tuhottavaksi. Tästä kaikesta sitten joku kirjoitti kirjan.

Tuo aika oli otollinen moiselle tapahtumalle, koska jos se tapahtuisi nykypäivänä ei kukaan voisi sitä pitää millään tasolla uskottavana, ei edes tosi-uskovaiset.

Tänä päivänä kun Maria ilmoittaisi Jormalle olevansa paksuna, miettisi Jorma että "hetkinen, en ole koskenutkaan tuohon muijaan ainakaan puoleen vuoteen.." ja kyselisi Marialta kenen kanssa tämä on vehdannut. Maria sanoisi että kyseessä on neitseellinen raskaus jonka jälkeen Jorma ensin kurmuuttaisi Mariasta tunnustusta oliko kyseessä pizzakuski Jorgos vai naapurin Reijo. Jos vastausta ei tulisi niin Jorma kävisi varmuuden vuoksi vetämässä molempia kuonoon ja epäilisi vahvasti Marian mielenterveyttä väitteen vuoksi ja toimittaisi tämän lääkäriin pakkohoitolähetettä varten. Paikalle tulee tietäjät, eli sosiaaliviranomaiset ja Jorman pyynnöstä myös lääkärit selvittämään kuka on isä. Lopulta Jesse syntyy ja kuningas eli tässä tapauksessa sosiaaliviranomainen ottaa Jessen huostaan koska äiti on ollut suljettuna sairaalaan jo raskauden alusta lähtien ja Jorma on purkanut ahdistustaan Koskenkorvaan. Kukaan ei odota että Jesse muuttaisi veden viiniksi, mutta jo 10 vuotiaana Jesse tekee saman sokerista ja hiivasta.

Mutta onneks meillä on kaiken tuon uskomuksen lisäksi kinkku, joululeipä ja jouluolut, ne riittää mulle.. Hyvää joulua kaikille. :)

Kaadoin tilkan skottilaista lasiin näin työpäivän päätteeksi ja huokaisin syvään. Ajatuksiini hiipi vasta tapaamaani Kalle. Kalle on 80 vuotias ja todellinen teiden sankari. Jos meitä kaikkia potkisi onni liikenteessä kuten Kallea, ei meidän tarvitsisi lainkaan pelätä onnettomuuksia.

Kalle on lähtenyt pohjoisesta kohti etelää VW-golf merkkisellä henkilöautolla, kun 400:n ajokilometrin jälkeen kanssa-autoilijat alkavat kiinnittää huomiota Kallen ajolinjoihin. Poliisipartio tavoittaa Kallen moottoritien alussa ja päättää tiedustella mikä on vanhan herran ajokunto. Partion tavoittaessa Kallen käyttämän ajoneuvon laitetaan pysäyttämisvalo sinisine vilkkuineen päälle. Valot välkkyvät kirkkaassa ja pirtsakassa pakkassäässä valaisten koko tienoon, varoittaen vilkasta joululiikennettä kilometrien päähän avaralla tieosuudella. Kalle vilkaisee taustapeiliin ihmetellen moista välkkymistä ja kokee sen ajonautintoa häiritseväksi, joten kääntää peilin pimeä-asentoon saadaksensa rauhan tuolta välkkeeltä joka muistuttaa nuorison suosimaa disco-kulttuuria. Kalle jatkaa tyytyväisenä ajoaan ja partion laittaessa hälytysäänet päälle ihmettelee hän kuuluvaa möykkää, joten laittaa autoradion volume-nappulasta Tapio Rautavaaran klassikkolevyn kovemmalle. Siinä hän ajelee edelleen tyytyväisenä kohti etelää, ja miettii innoissaan lapsenlapsenlapsien tapaamista. Mitähän se joulupukki tänä jouluna tuokaan?

Poliisipartio ajaa maija-mallisen poliisiauton Kallen auton rinnalle ja konstaapeli työntää matkustajan paikalta kätensä jäätävään ajoviimaan viittoen herraa pysähtymään. Kallen näkökentässä on kuitenkin hienoista vajavaisuutta joten hän ei tämän virkamiehen epätoivoista yritystä huomaa. Partio päättää naapurikaistalla ajaessaan laittaa päälle kohtuullisen kirkkaan sivulle suunnatun kohdevalon kiinnittääkseen Kallen huomiota.Tämä kuitenkin osoittautuu äääärimmäisen huonoksi ideaksi, koska Kalle kokee tämän niin epämiellyttävän kirkkaana että laittaa molemmat silmänsä tiukasti kiinni kesken ajon. Partio toteaa turvallisimmaksi vaihtoehdoksi siirtyä takaisin Kallen auton takapuolelle toivoen että tämä jossain vaiheessa pysähtyy.

Hetken ajettuaan Kalle tajuaa kuin taikaiskusta että hänen takanaan ajaa hälytysajoneuvo. Vilkku oikealle, nopea siirtyminen tien oikeaan laitaan- onhan jokaisen tunnollisen tienkäyttäjän velvollisuus antaa tietä hälytysajoneuvolle. Samalla Kalle tekee lievän, hänelle tavattoman yliohjautuvan ajovirheen jonka johdosta kääntää tilanteen ammattimaisesti edukseen tekemällä korjausliikkeen vasemmalle. Samaan aikaan viereisellä kaistalla huomattavasti nopeammin ajava 55 tonninen, 16 pyöräinen rekka pyyhältää ohi Kallen golfin kylkeä hipoen. Tämän yhdistelmän kuljettaja pyyhkii kylmää hikeä otsaltaan samalla kun Kalle ihmettelee golfiin kohdistunutta, autoa vavisuttavaa ilmavirausta. Kalle jatkaa edelleen tyytyväisenä ajoaan kohti etelää ihmetellen miksei hälytysajossa oleva auto häntä ohita.

Moottoritien vaihtuessa nelikaistaiseksi kaupunkiosuudeksi on lisävoimia hälytetty paikalle. Toinen maija-mallinen poliisiauto ajaa Kallen etupuolelle aikomuksenaan hidastaa tätä ja lopulta pysäyttääkseen tämän. Kalle kuitenkin aloittaa villin ohituksen ensin oikealta, ja poliisiauton siirtyessä varovasti tämän eteen vaihtaa Kalle kekseliäästi ajolinjansa terävällä ja nuorekkaalla ohjausliikkeellä vasemmalle. Etummaisen auton ratissa oleva poliisimieskin osoittautuu vähintään WRC-luokan ammattikuskin tasoiseksi kuljettajaksi väistellessään Kallen autoa jäisellä ja kaitein rajatulla tieosuudelle. Lopulta Kalle onnistutaan motittamaan tielle kuin ryssä Raatteentielle ja Kalle joutuu keskeyttämään ajon.

Konstaapeli astelee tyynesti Kallen auton luokse ja koputtaa tämän sivuikkunaan. Kalle avaa ikkunan ja kysyttäessä syytä miksei tämä pysähtynyt, hän vastaa "Ensinnäkään moottoritielle ei saa pysähtyä, ja toisekseen en tiennyt että tarkoititte minua.."

Kello on 05.17, tulin juuri töistä ja kaadoin pitkästä aikaa lasin skottia itselleni. Normaalisti käyttämäni tarkoin valittu 9-kulmainen lasini oli astianpesukoneessa likaisten seassa, en jaksanut tästä välittää joten kaadoin tilkan laatublended-tuotetta mäkkärin plus-aterian kylkiäisinä saamaani coca cola-lasiin. Se miksi lasin muoto ei juuri nyt kiinnosta, johtuu niistä ihmisistä kenen kanssa olin viimeisen 12 tunnin aikana tekemisissä:

 1. Rekkamies Pavel onnistuu jotenkin pääsemään rekallaan Suomen rajalle ja jatkaa siitä kohti pohjoista. Samaan aikaan rekkamies Igor ylittää rajan ja ensimmäisellä taukopaikalla Lappeenrannan tällä puolen mittaillaan kummalla on paremmat renkaat. Pavelilla on kuvio hävinnyt jo näkyvistä mutta koska Igorin renkaista näkyy jo teräskudokset kumin seasta Pavel voittaa. Lähdetään toimittamaan sitä kelopuukuormaa kohti Lappia, jotta rikkaat maanmiehet voivat rakentaa niistä mökkejä Levin juurelle. Keskisessa Suomessa jyrkkä mäki yllättää Pavelin ja vauhti hidastuu slicksien lyödessä tyhjää. Igor muistaa edellisen kilvan nöyryyttävän tappion ja huomaa tilaisuutensa koittaneen - lähtee ohittamaan sillä seurauksella että molemmat rekat ovat rinnakkain jumissa keskellä Suomen suurinta tieväylää. Suomalaisten liikenne ohjataan poliisin toimesta sivuteille joiden tienviitoista koittaa Ylläkselle menevä Helsinkiläinen skimbaajaperhe päätellä olisiko Valkola vai Koivisto oikea suunta (molemmissa 150 asukasta).

2. Roope on aina halunnut olla rocktähti. Roope ottaa lähiökuppilassa muutaman oluen ja päälle jokusen terävän ja tuntee beatin valtaavan vartalonsa - pakko päästä vetään rock'n rollia! Roope yrittää päästä vetään karaokea kuppilaan mutta koska lavalle mennessään kaataa muutamat tuopit heittää portsari Roopen ulos baarista. Roope suuntaa naapurissa olevaan kirkkoon jossa on alkamassa "kauneimmat joululaulut"-esitys ja huomaa alttarilla akustisen kitaran ja mikrofonin. Roopen jalka alkaa jo teputtaa, suorastaan tuntee rock-sykkeen raajoissaan ja hyökkää alttarille. Roope ottaa kitaran syliinsä, kaivaa taskustaa Top Gun-malliset peililasit ja alkaa vetää George Michaelia täydelle yleisölle. Yleisö on kauhuissaan ja penkeillä istuvat karpaasitkin tuntevat otsasuonen sykkivän mutta pidättyvät väkivallan käytöstä koska kirkkoon ei moinen sovi. Paikalle tulee virkavalta joka vie Roopen pois ja muistuttaa että kohdeyleisö kuulee mieluummin "Seimessä härkien kaukalon" kuin "I want your sex!"

3. Pikkujouluprinsessa Pirkko on vetänyt muutaman punaviinin liikaa mutta tuntee vatsansa kurnivan. Pirkko näkee kadulla hodarikojun josta päättää ostaa nakkisämpylän nälkäänsä. Ensimmäisen hodarin koostumus ei Pirkkoa miellytä joten paiskaa sen takaisin tiskille sinappeineen ja sipuleineen ja vaatii parempaa palvelua, maksava asiakas kun on. Myyjä tekee Pirkolle uuden joka ei vieläkään ole Pirkon mieleen ja paiskaa tämän uudestaan tiskille. Myyjä pyytää kohteliaasti Pirkkoa poistumaan mutta tämä tyrmistyy saamastaan kohtelusta maksavana asiakkaana joten käy myyjän rinnuksiin kiinni ja yrittää lyödä tätä naamaan. Paikalle sattuu poliisipartio jolle myyjä kertoo olevansa pulassa, Pirkko puolestaan kertoo saaneensa hävyttömän huonoa palvelua. Molempia osapuolia kuultuaan pyytää virkavalta Pirkkoa poistumaan johon Pirkko vastaa: "Vittu! Tehän ootte aivan idiootteja! Kuuletteko aivan idiiiooootttteeejaaaa!" Partio pyytää edelleen Pirkkoa poistumaan ja muistuttaa että mikäli hän ei poistu hänet täytyy viedä säilöön valtionhotelliin aggressiivisen käytöksen ja häiriön vuoksi, johon Pirkko vastaa "Vittu! Viekää putkaan! Vedän kohta turpaan niin että tuntuu!" Pirkko viedään koppiin rauhoittumaan. Samalla Pirkko vannoo että huomenna hodarimyyjä, poliisit ja vartijat ovat työttömiä koska hän tuntee Irmelin jonka serkun tuttu tuntee naapurin Irman joka on ollut ala-asteella Joukon kanssa joka on nykyään lakimies.

Tässä oli Top3 / 20. Minä pyrin oikeasti olemaan mukava, ystävällinen, hyvä asiakaspalvelija ja ennenkaikkea hyvä ihminen. Mutta jos en jaksa enää hymyillä neljältä aamulla niin syyttäkää näitä jotka tekevät minusta kyynisen, lievästi misantrooppisen ihmisen. Mutta seuraava ilta kun tulee, minä taas jaksan olla sitä kaikkea hyvää...ensimmäiset kymmenen tuntia. Hyvää yötä!

Kävin tänään työterveyslääkäriltä hakemassa sairauslomaa, kun olin loukannut selkäni puunhalaajahippien käyttämillä painomäärillä gymillä. Taas totesin olevani vanha ja raihnainen, ja mieleni olisi tehnyt lainata erään kadulla kohtaamani laitapuolen kulkijan rollaattoria matkalla vastaanotolle. Hän tosin tarvitsi sitä kuitenkin enemmän, vuosikymmeniä jatkunut alkoholin väärinkäyttö vaikutti lievästi jalkojen kantavuuteen ja huomatessani suupielestä roikkuvan rään ja Valdemar-juomasekoituksen muodostaman vyötärelle ulottuvan vanan, totesin pärjääväni omin avuin.

Onnistuin viimein pääsemään perille ja laahustin käytävällä vartalo S-keksin muotoisella mutkalla. Istahdin käytävälle odottamaan vuoroani, ja havaitsin pienen matkan päässä istuvan herran jonka muistan parin kesän takaisista tapahtumista. Tuolloin elimme kaunista kesäpäivää töissä viettäen ja livuimme hymyssä suin autolla hitaasti pitkin kävelykatua. Kadun alkupäässä tämä herra tuli kävelemään auton rinnalle, suoraan ikkunani ulkopuolelle välittömään läheisyyteen ja alkoi ottaa minusta videokuvaa kännykkäkamerallaan. Hetken kuluttua avasin ikkunan ja pyysin herraa ystävällisesti lopettamaan, koska tuollainen toiminta häiritsi minua eikä tuntunut mukavalta. Ilmoitin myös herralle että videokuvaus on varmasti hyvä harrastus mutta liian pitkään saman, liikkumattoman kohteen kuvaaminen saattaa olla katsojasta tylsää. Tämä mies alkoi huutamaan että hänellä on kaikki oikeus siihen, emmekä me mitään voi sille asialle, ja hän voi tehdä mitä haluaa, emmekä me voi häntä estää lain emmekä minkään muunkaan nojalla. Suomeksi sanottuna herra siis vittuili meille ankarasti, täysillä, mutta en provosoitunut siitä vaan ajoin pois paikalta.

Kului vartin verran aikaa ja hätäkeskus ilmoitti pahoinpitelystä joka oli tapahtunut ko kävelykadulla, uhri odotti partiota tapahtumapaikalla. Menimme paikalle ja kuinka ollakaan tuo äsken tapaamamme herrasmieshän se siellä viittoili nenä poskella, punainen nuha kaulukselle valuen ja pyysi välitöntä apua. Tiedustelin ystävällisesti mitä oli tapahtunut, ja herra kertoi nähneensä kadulla mustalaiskolmikon (hän siis käytti tätä nimitystä) ja kuvanneensa näitä kännykkäkamerallaan. Nämä omaan kansallispukuunsa pukeutuneet vähemmistön edustajat olivat huomauttaneet herraa tilanteen kiusallisuudesta, johon herra oli vastannut että hänellä on kaikki oikeus siihen, eikä sille asialle kukaan voi mitään, ja hän voi tehdä mitä haluaa eikä häntä voi kukaan estää millään nojalla. No sittenhän siinä kävi niin että yksi noista kolmesta vastapuolen herrasmiehestä oli vetänyt tätä videoharrastajaa nokkaan ja poistunut paikalta. Minulta vaadittiin välittömiä toimenpiteitä syyllisten kiinnisaamiseksi ja parhaani siinä tietenkin teinkin, mutta harmillista oli että herran kännykkä oli paiskattu katuun eikä elävää kuvaa tekijöistä enää ollut tallella. Ripeän ja palvelualttiin toiminnan ansiosta tekijät kuitenkin saatiin hetkeä myöhemmin kiinni ja vastuuseen teostaan. Totuuden nimissä kuitenkin on pakko kertoa, että tunsin ihan pikkuruista, lievää mielihyvää tuon herran nenästä valuvasta punaisesta 11:sta.

Siinä me taas istuttiin, käytävällä vastakkain reilun parin vuoden jälkeen ja katsottiin toisiamme. Herra tuijotti minua katkeamatta silmiin ja tuijotin takaisin. Päätin lopettaa moisen lapsellisuuden, rikkoa hiljaisuuden ja kysyä "Kuinka voin auttaa, hyvä herra? Vieläkö harrastatte videokuvausta?". Herra tuhahti ja käänsi katseensa vastakkaiseen suuntaan, hieman vaivaannuttava tilanne oli ratkaistu.

Viimein pääsin vastaanotolle ja lääkäri ohitti nopeasti selkävaivani käsittelyn. Keskustelu kääntyi tupakointiini ja sen vaikutuksiin. Odotin vanhaa saarnaa sydän- ja verisuonisairauksista, mutta lääkäri yllätti täysin vetoamalla potenssiin: "Lopeta se! Jos jatkat niin kohta ei enää jopo keuli! Kaverille kävi niin!" Hetken olin sanaton tästä odottamattomasta shokkihoidosta kunnes toivotimme hyvät päivänjatkot. Poistuin vastaanotolta ja jätin savukkeet kauppareissulla ostamatta.

Tällaista tänään, jonkinlaista huomenna..:)