Käytiin neljäveen kanssa isossa kaupassa etsimässä paloautoleegoasemaa. Jo P-alueelle saapuessani huomasin että noin 2000 muutakin ihmistä oli päättänyt lähteä ostoksille samaan aikaan. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin sukeltaa sekaan.

Noiden 2000:n asiakkaan joukkoon mahtui myös muutama silmiinpistävä asiakas, joiden profilointi onnistui loppujen lopuksi vaivatta:

1. Mirella Angelika Elisabetti:  Gunnar ajaa mersun invapaikalle vinoon ja samalla Kalle 80-vee joutuu ajamaan autonsa P-alueen takanurkkaan koska Gunnarin auto yksin onnistuu viemään kaikki kolme paikkaa. Pikku-Leif laskeutuu takaikkunalta ja Mirella kerää hameensa nippuun noustessaan autosta. Kaupassa Mirella työntää ostoskärryjä ja miehensä Gunnar pitää meteliä mennessään. Mirella saapuu eines-osastolle ja päättää nostaa joulukinkun kärryyn. Tämän jälkeen hän jatkaa naistenosastolle ja ottaa hyllystä Reebokin hupparin jota aikoo sovittaa sovituskopissa. Valvontakameran takana oleva vartija kiinnostuu asiasta koska Mirella ei tiettävästi ole käyttänyt mainitunlaisia asusteita sitten 12-ikävuoden. Vartija seuraa kamerasta kun Mirella menee sovituskoppiin ja jostain syystä ottaa kinkun kärrystä mukaansa. Hetken päästä tulee hän ulos ja koska kinkku on kadonnut johonkin miettii vartija hetken olisiko tuo jättänyt kinkun koppiin. Samalla vartija kuitenkin toteaa Mirellan kävelytyylistä että joko tämä on onnistunut kasvattamaan helvetinmoiset kivekset minuutissa tai sitten helman alla on jotain mitä sinne ei kuulu- vartija ottaa Mirellan kiinni ja Gunnar tulee paikalle pitämään meteliä.

2. Ekonomi-Erkki ja Insinööri-Irma: Erkki ja Irma ovat molemmat päälle viisikymmentä ja ovat tulleet kauppaan ostamaan ruokaa perheelleen. Heidän ainokaisensa, viisivuotias Carl-Johan-Daniel Pitkänen kuitenkin on vaativa persoona ja huutaa pitkin käytäviä "Minä haluan!!!" Ruokaosastolle päästessään on kärry täyttynyt legoilla, videopeleillä ja plaston kuormureilla. Irma lähtee hakemaan toisia ostoskärryjä ruokaa varten. Erkki ja Irma eivät ole koskaan kieltäneet mitään Carl-Johan-Danielilta eikä tuota vapaan kasvatuksen metodia vaihdeta tänäänkään. Carl-Johan-Danielista toivotaan isona johtajaa, mutta jo nyt hän imppailee iskän Adidas-deodoranttia. Se ei kuitenkaan huolestuta Erkkia tai Irmaa - Carl-Johan Daniel on vain aistikas, nykyajan trendit tunteva pieni ihminen.

3. Kovis-Kim: Kim on elämäntapahäirikkö jonka parhaat geenit on selkeästi valuneet lakanoille tekovaiheessa. Kim on koko ikänsä kiusannut pienempiään ja katsonut kaikki Chuck Norrisin ja Van Dammen leffat, ja käynyt kolme kertaa potkunyrkkeilyreeneissä. Kaupassa Kim kävelee keskellä käytävää ja on pukeutunut katu-uskottavasti. Kaulassa roikkuu nyrkkirauta-kaulakoru ja koska Kim haluaa myös takana olevien huomaavan kuinka vaarallinen hän on, pitää hän väärinpäin päässään nyrkkiraudan kuvalla koristeltua pipoa. Kim on ostanut nettikaupasta "Helvetin Perkeleet MC:n" kannatushupparin, jota ei ole riisunut yltään kahteen vuoteen. Lisäksi Kimin pikkuserkku pesee ko. rikollisjärjestön vessoja eli on lähes jäsen. Kim katsoo pahasti kaikkia vastaantulijoita kunnes vastaan tulee joku häntä isompi, jolloin Kim siirtyy käytävän reunaan.

4. Naapurin-Natalia: Natalia on kotoisin Venäjältä ja on tullut marketiin alennusmyyntiostoksille. Natalia ottaa korin täyteen Max Factorin meikkituotteita sekä parfyymeja. Normaalisti tuo määrä tuotteita riittäisi eliniäksi suomalaiselle naiselle ja voisi niistä lahjaksikin antaa, mutta Natalia luulee niitä kertakäyttötavaraksi joten laittaa jokaista kokonaisen purkin kerralla naamaansa. Igor ja Pavel pitävät Nataliaa viehättävänä, mutta jopa ikuiset poikamiesveljekset Matti ja Reijo joutuvat kieltäytymään Natalian tarjoamista maksullisista palveluista vaikkeivat naista ole saaneet vuosikausiin ja Natalia tyytyisi vitoseen.

5. Säästö-Sanni: Sanni katsoo tarkkaan mitä ostaa ja säästää kaikessa missä voi. Sanni laittaa kotimaiset tomaatit pussiin ja suuntaa vaa'alle. Punnitessaan painaa Sanni ulkolaisten tomaattien nappulaa ja samalla keventää näppärästi vaakaa toisella kädellään. Irtokarkit haetaan hyllystä ostosreissun keskivaiheilla ja niitä napsitaan pussista pitkin käytäviä. Lihahyllylle päästessään Sannin tekee mieli jauhelihaa, mutta koska kaikki ovat normaalihintaisia ottaa Sanni näppärästi "-30%"- tarran broilerirasiasta ja liimaa sen jauhelihaan. Sanni maksaa ostoksistaan 8 € kun naapurikassalla Rehti-Risto maksaa samasta 25€.

Mutta neljävee sai Legonsa ja soppa-aineet. Oltiin molemmat tyytyväisiä kun päästiin viimein kotiin. :)

Kaadoin tilkan bourbonia lasiin ja tuumin tätä joulun sanomaa ja sen alkuperäistä merkitystä. Minulle se merkitsee parhaimmillaan tuplapalkkaa ja mukavaa perinnettä olla perheen kanssa yhdessä ja touhuta kaikkea siihen kuuluvaa höpinää. Uskonnollista merkitystä sillä ei ole, mutta silti mietin mitä se on aikanaan ollut ja mitä se olisi nykyaikana.

Eikös se suurinpiirtein mennyt niin että Maria tajusi olevansa paksuna, ja Joosef tuumi että koska ei ollut pannut Mariaa täytyi sen olla pyhä henki joka sen sai aikaan ja iloitsi suuresti tästä ihmeestä. Kaikki maailman tietäjät tuli ihmettelemään tapahtunutta ja totesivat että kyllä, kyseessä on neitseellinen raskaus eli kyseessä on jotain jumalallista. Sitten syntyi Jeesus ja kuningas vaati kaikkia poikalapsia tuhottavaksi. Tästä kaikesta sitten joku kirjoitti kirjan.

Tuo aika oli otollinen moiselle tapahtumalle, koska jos se tapahtuisi nykypäivänä ei kukaan voisi sitä pitää millään tasolla uskottavana, ei edes tosi-uskovaiset.

Tänä päivänä kun Maria ilmoittaisi Jormalle olevansa paksuna, miettisi Jorma että "hetkinen, en ole koskenutkaan tuohon muijaan ainakaan puoleen vuoteen.." ja kyselisi Marialta kenen kanssa tämä on vehdannut. Maria sanoisi että kyseessä on neitseellinen raskaus jonka jälkeen Jorma ensin kurmuuttaisi Mariasta tunnustusta oliko kyseessä pizzakuski Jorgos vai naapurin Reijo. Jos vastausta ei tulisi niin Jorma kävisi varmuuden vuoksi vetämässä molempia kuonoon ja epäilisi vahvasti Marian mielenterveyttä väitteen vuoksi ja toimittaisi tämän lääkäriin pakkohoitolähetettä varten. Paikalle tulee tietäjät, eli sosiaaliviranomaiset ja Jorman pyynnöstä myös lääkärit selvittämään kuka on isä. Lopulta Jesse syntyy ja kuningas eli tässä tapauksessa sosiaaliviranomainen ottaa Jessen huostaan koska äiti on ollut suljettuna sairaalaan jo raskauden alusta lähtien ja Jorma on purkanut ahdistustaan Koskenkorvaan. Kukaan ei odota että Jesse muuttaisi veden viiniksi, mutta jo 10 vuotiaana Jesse tekee saman sokerista ja hiivasta.

Mutta onneks meillä on kaiken tuon uskomuksen lisäksi kinkku, joululeipä ja jouluolut, ne riittää mulle.. Hyvää joulua kaikille. :)

Kaadoin tilkan skottilaista lasiin näin työpäivän päätteeksi ja huokaisin syvään. Ajatuksiini hiipi vasta tapaamaani Kalle. Kalle on 80 vuotias ja todellinen teiden sankari. Jos meitä kaikkia potkisi onni liikenteessä kuten Kallea, ei meidän tarvitsisi lainkaan pelätä onnettomuuksia.

Kalle on lähtenyt pohjoisesta kohti etelää VW-golf merkkisellä henkilöautolla, kun 400:n ajokilometrin jälkeen kanssa-autoilijat alkavat kiinnittää huomiota Kallen ajolinjoihin. Poliisipartio tavoittaa Kallen moottoritien alussa ja päättää tiedustella mikä on vanhan herran ajokunto. Partion tavoittaessa Kallen käyttämän ajoneuvon laitetaan pysäyttämisvalo sinisine vilkkuineen päälle. Valot välkkyvät kirkkaassa ja pirtsakassa pakkassäässä valaisten koko tienoon, varoittaen vilkasta joululiikennettä kilometrien päähän avaralla tieosuudella. Kalle vilkaisee taustapeiliin ihmetellen moista välkkymistä ja kokee sen ajonautintoa häiritseväksi, joten kääntää peilin pimeä-asentoon saadaksensa rauhan tuolta välkkeeltä joka muistuttaa nuorison suosimaa disco-kulttuuria. Kalle jatkaa tyytyväisenä ajoaan ja partion laittaessa hälytysäänet päälle ihmettelee hän kuuluvaa möykkää, joten laittaa autoradion volume-nappulasta Tapio Rautavaaran klassikkolevyn kovemmalle. Siinä hän ajelee edelleen tyytyväisenä kohti etelää, ja miettii innoissaan lapsenlapsenlapsien tapaamista. Mitähän se joulupukki tänä jouluna tuokaan?

Poliisipartio ajaa maija-mallisen poliisiauton Kallen auton rinnalle ja konstaapeli työntää matkustajan paikalta kätensä jäätävään ajoviimaan viittoen herraa pysähtymään. Kallen näkökentässä on kuitenkin hienoista vajavaisuutta joten hän ei tämän virkamiehen epätoivoista yritystä huomaa. Partio päättää naapurikaistalla ajaessaan laittaa päälle kohtuullisen kirkkaan sivulle suunnatun kohdevalon kiinnittääkseen Kallen huomiota.Tämä kuitenkin osoittautuu äääärimmäisen huonoksi ideaksi, koska Kalle kokee tämän niin epämiellyttävän kirkkaana että laittaa molemmat silmänsä tiukasti kiinni kesken ajon. Partio toteaa turvallisimmaksi vaihtoehdoksi siirtyä takaisin Kallen auton takapuolelle toivoen että tämä jossain vaiheessa pysähtyy.

Hetken ajettuaan Kalle tajuaa kuin taikaiskusta että hänen takanaan ajaa hälytysajoneuvo. Vilkku oikealle, nopea siirtyminen tien oikeaan laitaan- onhan jokaisen tunnollisen tienkäyttäjän velvollisuus antaa tietä hälytysajoneuvolle. Samalla Kalle tekee lievän, hänelle tavattoman yliohjautuvan ajovirheen jonka johdosta kääntää tilanteen ammattimaisesti edukseen tekemällä korjausliikkeen vasemmalle. Samaan aikaan viereisellä kaistalla huomattavasti nopeammin ajava 55 tonninen, 16 pyöräinen rekka pyyhältää ohi Kallen golfin kylkeä hipoen. Tämän yhdistelmän kuljettaja pyyhkii kylmää hikeä otsaltaan samalla kun Kalle ihmettelee golfiin kohdistunutta, autoa vavisuttavaa ilmavirausta. Kalle jatkaa edelleen tyytyväisenä ajoaan kohti etelää ihmetellen miksei hälytysajossa oleva auto häntä ohita.

Moottoritien vaihtuessa nelikaistaiseksi kaupunkiosuudeksi on lisävoimia hälytetty paikalle. Toinen maija-mallinen poliisiauto ajaa Kallen etupuolelle aikomuksenaan hidastaa tätä ja lopulta pysäyttääkseen tämän. Kalle kuitenkin aloittaa villin ohituksen ensin oikealta, ja poliisiauton siirtyessä varovasti tämän eteen vaihtaa Kalle kekseliäästi ajolinjansa terävällä ja nuorekkaalla ohjausliikkeellä vasemmalle. Etummaisen auton ratissa oleva poliisimieskin osoittautuu vähintään WRC-luokan ammattikuskin tasoiseksi kuljettajaksi väistellessään Kallen autoa jäisellä ja kaitein rajatulla tieosuudelle. Lopulta Kalle onnistutaan motittamaan tielle kuin ryssä Raatteentielle ja Kalle joutuu keskeyttämään ajon.

Konstaapeli astelee tyynesti Kallen auton luokse ja koputtaa tämän sivuikkunaan. Kalle avaa ikkunan ja kysyttäessä syytä miksei tämä pysähtynyt, hän vastaa "Ensinnäkään moottoritielle ei saa pysähtyä, ja toisekseen en tiennyt että tarkoititte minua.."

Kello on 05.17, tulin juuri töistä ja kaadoin pitkästä aikaa lasin skottia itselleni. Normaalisti käyttämäni tarkoin valittu 9-kulmainen lasini oli astianpesukoneessa likaisten seassa, en jaksanut tästä välittää joten kaadoin tilkan laatublended-tuotetta mäkkärin plus-aterian kylkiäisinä saamaani coca cola-lasiin. Se miksi lasin muoto ei juuri nyt kiinnosta, johtuu niistä ihmisistä kenen kanssa olin viimeisen 12 tunnin aikana tekemisissä:

 1. Rekkamies Pavel onnistuu jotenkin pääsemään rekallaan Suomen rajalle ja jatkaa siitä kohti pohjoista. Samaan aikaan rekkamies Igor ylittää rajan ja ensimmäisellä taukopaikalla Lappeenrannan tällä puolen mittaillaan kummalla on paremmat renkaat. Pavelilla on kuvio hävinnyt jo näkyvistä mutta koska Igorin renkaista näkyy jo teräskudokset kumin seasta Pavel voittaa. Lähdetään toimittamaan sitä kelopuukuormaa kohti Lappia, jotta rikkaat maanmiehet voivat rakentaa niistä mökkejä Levin juurelle. Keskisessa Suomessa jyrkkä mäki yllättää Pavelin ja vauhti hidastuu slicksien lyödessä tyhjää. Igor muistaa edellisen kilvan nöyryyttävän tappion ja huomaa tilaisuutensa koittaneen - lähtee ohittamaan sillä seurauksella että molemmat rekat ovat rinnakkain jumissa keskellä Suomen suurinta tieväylää. Suomalaisten liikenne ohjataan poliisin toimesta sivuteille joiden tienviitoista koittaa Ylläkselle menevä Helsinkiläinen skimbaajaperhe päätellä olisiko Valkola vai Koivisto oikea suunta (molemmissa 150 asukasta).

2. Roope on aina halunnut olla rocktähti. Roope ottaa lähiökuppilassa muutaman oluen ja päälle jokusen terävän ja tuntee beatin valtaavan vartalonsa - pakko päästä vetään rock'n rollia! Roope yrittää päästä vetään karaokea kuppilaan mutta koska lavalle mennessään kaataa muutamat tuopit heittää portsari Roopen ulos baarista. Roope suuntaa naapurissa olevaan kirkkoon jossa on alkamassa "kauneimmat joululaulut"-esitys ja huomaa alttarilla akustisen kitaran ja mikrofonin. Roopen jalka alkaa jo teputtaa, suorastaan tuntee rock-sykkeen raajoissaan ja hyökkää alttarille. Roope ottaa kitaran syliinsä, kaivaa taskustaa Top Gun-malliset peililasit ja alkaa vetää George Michaelia täydelle yleisölle. Yleisö on kauhuissaan ja penkeillä istuvat karpaasitkin tuntevat otsasuonen sykkivän mutta pidättyvät väkivallan käytöstä koska kirkkoon ei moinen sovi. Paikalle tulee virkavalta joka vie Roopen pois ja muistuttaa että kohdeyleisö kuulee mieluummin "Seimessä härkien kaukalon" kuin "I want your sex!"

3. Pikkujouluprinsessa Pirkko on vetänyt muutaman punaviinin liikaa mutta tuntee vatsansa kurnivan. Pirkko näkee kadulla hodarikojun josta päättää ostaa nakkisämpylän nälkäänsä. Ensimmäisen hodarin koostumus ei Pirkkoa miellytä joten paiskaa sen takaisin tiskille sinappeineen ja sipuleineen ja vaatii parempaa palvelua, maksava asiakas kun on. Myyjä tekee Pirkolle uuden joka ei vieläkään ole Pirkon mieleen ja paiskaa tämän uudestaan tiskille. Myyjä pyytää kohteliaasti Pirkkoa poistumaan mutta tämä tyrmistyy saamastaan kohtelusta maksavana asiakkaana joten käy myyjän rinnuksiin kiinni ja yrittää lyödä tätä naamaan. Paikalle sattuu poliisipartio jolle myyjä kertoo olevansa pulassa, Pirkko puolestaan kertoo saaneensa hävyttömän huonoa palvelua. Molempia osapuolia kuultuaan pyytää virkavalta Pirkkoa poistumaan johon Pirkko vastaa: "Vittu! Tehän ootte aivan idiootteja! Kuuletteko aivan idiiiooootttteeejaaaa!" Partio pyytää edelleen Pirkkoa poistumaan ja muistuttaa että mikäli hän ei poistu hänet täytyy viedä säilöön valtionhotelliin aggressiivisen käytöksen ja häiriön vuoksi, johon Pirkko vastaa "Vittu! Viekää putkaan! Vedän kohta turpaan niin että tuntuu!" Pirkko viedään koppiin rauhoittumaan. Samalla Pirkko vannoo että huomenna hodarimyyjä, poliisit ja vartijat ovat työttömiä koska hän tuntee Irmelin jonka serkun tuttu tuntee naapurin Irman joka on ollut ala-asteella Joukon kanssa joka on nykyään lakimies.

Tässä oli Top3 / 20. Minä pyrin oikeasti olemaan mukava, ystävällinen, hyvä asiakaspalvelija ja ennenkaikkea hyvä ihminen. Mutta jos en jaksa enää hymyillä neljältä aamulla niin syyttäkää näitä jotka tekevät minusta kyynisen, lievästi misantrooppisen ihmisen. Mutta seuraava ilta kun tulee, minä taas jaksan olla sitä kaikkea hyvää...ensimmäiset kymmenen tuntia. Hyvää yötä!

Kävin tänään työterveyslääkäriltä hakemassa sairauslomaa, kun olin loukannut selkäni puunhalaajahippien käyttämillä painomäärillä gymillä. Taas totesin olevani vanha ja raihnainen, ja mieleni olisi tehnyt lainata erään kadulla kohtaamani laitapuolen kulkijan rollaattoria matkalla vastaanotolle. Hän tosin tarvitsi sitä kuitenkin enemmän, vuosikymmeniä jatkunut alkoholin väärinkäyttö vaikutti lievästi jalkojen kantavuuteen ja huomatessani suupielestä roikkuvan rään ja Valdemar-juomasekoituksen muodostaman vyötärelle ulottuvan vanan, totesin pärjääväni omin avuin.

Onnistuin viimein pääsemään perille ja laahustin käytävällä vartalo S-keksin muotoisella mutkalla. Istahdin käytävälle odottamaan vuoroani, ja havaitsin pienen matkan päässä istuvan herran jonka muistan parin kesän takaisista tapahtumista. Tuolloin elimme kaunista kesäpäivää töissä viettäen ja livuimme hymyssä suin autolla hitaasti pitkin kävelykatua. Kadun alkupäässä tämä herra tuli kävelemään auton rinnalle, suoraan ikkunani ulkopuolelle välittömään läheisyyteen ja alkoi ottaa minusta videokuvaa kännykkäkamerallaan. Hetken kuluttua avasin ikkunan ja pyysin herraa ystävällisesti lopettamaan, koska tuollainen toiminta häiritsi minua eikä tuntunut mukavalta. Ilmoitin myös herralle että videokuvaus on varmasti hyvä harrastus mutta liian pitkään saman, liikkumattoman kohteen kuvaaminen saattaa olla katsojasta tylsää. Tämä mies alkoi huutamaan että hänellä on kaikki oikeus siihen, emmekä me mitään voi sille asialle, ja hän voi tehdä mitä haluaa, emmekä me voi häntä estää lain emmekä minkään muunkaan nojalla. Suomeksi sanottuna herra siis vittuili meille ankarasti, täysillä, mutta en provosoitunut siitä vaan ajoin pois paikalta.

Kului vartin verran aikaa ja hätäkeskus ilmoitti pahoinpitelystä joka oli tapahtunut ko kävelykadulla, uhri odotti partiota tapahtumapaikalla. Menimme paikalle ja kuinka ollakaan tuo äsken tapaamamme herrasmieshän se siellä viittoili nenä poskella, punainen nuha kaulukselle valuen ja pyysi välitöntä apua. Tiedustelin ystävällisesti mitä oli tapahtunut, ja herra kertoi nähneensä kadulla mustalaiskolmikon (hän siis käytti tätä nimitystä) ja kuvanneensa näitä kännykkäkamerallaan. Nämä omaan kansallispukuunsa pukeutuneet vähemmistön edustajat olivat huomauttaneet herraa tilanteen kiusallisuudesta, johon herra oli vastannut että hänellä on kaikki oikeus siihen, eikä sille asialle kukaan voi mitään, ja hän voi tehdä mitä haluaa eikä häntä voi kukaan estää millään nojalla. No sittenhän siinä kävi niin että yksi noista kolmesta vastapuolen herrasmiehestä oli vetänyt tätä videoharrastajaa nokkaan ja poistunut paikalta. Minulta vaadittiin välittömiä toimenpiteitä syyllisten kiinnisaamiseksi ja parhaani siinä tietenkin teinkin, mutta harmillista oli että herran kännykkä oli paiskattu katuun eikä elävää kuvaa tekijöistä enää ollut tallella. Ripeän ja palvelualttiin toiminnan ansiosta tekijät kuitenkin saatiin hetkeä myöhemmin kiinni ja vastuuseen teostaan. Totuuden nimissä kuitenkin on pakko kertoa, että tunsin ihan pikkuruista, lievää mielihyvää tuon herran nenästä valuvasta punaisesta 11:sta.

Siinä me taas istuttiin, käytävällä vastakkain reilun parin vuoden jälkeen ja katsottiin toisiamme. Herra tuijotti minua katkeamatta silmiin ja tuijotin takaisin. Päätin lopettaa moisen lapsellisuuden, rikkoa hiljaisuuden ja kysyä "Kuinka voin auttaa, hyvä herra? Vieläkö harrastatte videokuvausta?". Herra tuhahti ja käänsi katseensa vastakkaiseen suuntaan, hieman vaivaannuttava tilanne oli ratkaistu.

Viimein pääsin vastaanotolle ja lääkäri ohitti nopeasti selkävaivani käsittelyn. Keskustelu kääntyi tupakointiini ja sen vaikutuksiin. Odotin vanhaa saarnaa sydän- ja verisuonisairauksista, mutta lääkäri yllätti täysin vetoamalla potenssiin: "Lopeta se! Jos jatkat niin kohta ei enää jopo keuli! Kaverille kävi niin!" Hetken olin sanaton tästä odottamattomasta shokkihoidosta kunnes toivotimme hyvät päivänjatkot. Poistuin vastaanotolta ja jätin savukkeet kauppareissulla ostamatta.

Tällaista tänään, jonkinlaista huomenna..:)

Sain pojat nukkumaan, kaadoin lasin skottia ja aloin tuumia näitä mieitityttäviä epäkohtia eri ammatti-, laitos- ja ihmisryhmissä:

1. Oikeuslaitos: joidenkin oikeuslaitoksen edustajien (syyttäjä/asianajaja) mukaan poliisin kuuluu sietää hiv-hepatiitti-positiivisen narkkihipin päälle sylkemistä muita enemmän, ja jo ammatinvalintavaiheessa täytyisi mieltää tämän olevan tavallista ja siksi se täytyisi tavallaan hyväksyä ammatin varjopuolena.

- Tämän ajattelutavan mukaan jokaisen siwan myyjän täytyisi mieltää työhön hakeutuessaan todennäköisesti joutuvansa ryöstön uhriksi ja ehkä jopa saavan puukosta. Ammatin varjopuolia jotka täytyy hyväksyä ja niistä on ihan turha narista ja yöuniaan menettää jos niin käy.

2. Suur-yritykset: näiden johtajille maksetaan kuusinumeroista kuukausipalkkaa ja miljoonien erorahoja ja valtio on suurimpia omistajia yrityksessä. Jos nämä johtajat saavat tulosta aikaan, bonukset kasvavat ja jos tappiota, maksetaan ne ulos hirveillä summilla. Tuskin sitä johtajaa vituttaa että yrityksen rahoja meni kun oma lompakko ei enää mahdu taskuun.

- Meidän sairaanhoitajille ja pelastajille maksetaan palkkaa joka häviää kaiken vertailun pohjoismaiden välillä. Nämä pelastaa työkseen ihmishenkiä ja jos siinä onnistuvat saavat selkääntaputuksen työkavereilta, jos epäonnistuvat ne valvoo öitä miettien olisiko jotain voinut tehdä paremmin. Ihmishengestä ei kannata maksaa kunnolla, mutta siitä että kansa pääsee lentämään kolminkertaisella hinnalla muihin verrattuna kannattaa.

3. Puolustusvoimat: sen kuluja säästetään jatkuvasti, yksiköitä pienennetään ja harvennetaan. Sotilaita saa kenkää ja asepalveluksesta saa vapautuksen kun sanoo ettei tykkää siitä aamupuurosta mitä intissä tarjotaan. Maanpuolustustahto on näillä puuro-varusmiehillä heikompi kuin sen jokapäiväisen BigMac-hampurilaisen himo.

- Samalla kun näitä leikkauksia tehdään syydetään rahaa ulkomaille, ja kun puolustuksen uskottavuus vähenee nollaan naristaan siitä kun joku uskaltaa sanoa "pitäiskö tehdä vähän yhteistyötä Naton kanssa ihan varmuuden vuoksi?"

4. Koululaitos: Opettajilla ei ole enää oikeutta pitää kuria, ei rangaista. Oppilaaseen ei missään olosuhteissa saa koskea eikä pahoittaa tämän mieltä. Varmaan ihan ok olettaen että ne vanhemmat hoitaa nämä tehtävät, mutta...

- Silti osa vanhemmista syytää osan kasvatusvastuusta koululle ja odottaa että heidän lapsista kasvaa tunnollisia, korkealla moraalilla varustettuja kansalaisia. Näillä vanhemmilla ei ole aikaa eikä halua pitää kuria koska vapaa kasvatus on pop, ja koska koulukaan ei sitä pysty pitämään tulee siitä Matti-Petteristä ja Nina-Monicasta pilveä polttavia, työtä vieroksuvia teinivanhempia. Näiden isät ja äidit uhkailee opettajia koska syyllinen tälle epäonnistumiselle on löydyttävä.

5. Vankeinhoito: pyritään yhä enemmän avolaitosmalliin, jossa vangeilla on mahdollisimman normaalit olot ja helpot mahdollisuudet sopeutua yhteiskuntaan normaalimuotoisen elämän kautta.

-  Samalla annetaan sille Matti-MC:lle mahdollisuus rakentaa verkosto ja järjestäytyä muiden rikollisten kanssa jotta saadaan hommat täysillä käyntiin heti vapautumisen koittaessa. Pekka-Pedofiili voi kyttäillä tarhan kulmilla jo lusiessaan ja Köyhä-Keijo haluaa talveksi vankilaan koska siellä on pleikkarit, bilikset ja dvd:t odottamassa. Taparikollinen harvoin "paranee" muuten kuin tulemalla uskoon tai ottamalla överit.

Mutta tällaista tällä kertaa.. Ei pitäisi ajatella liikaa. Hyvää yötä.

Tulin töistä, kaadoin tilkan skotlantilaista laatublended-juomaa yömyssyksi ja tuumin tätä mennyttä yötä. Mietin kuinka voisin parhaiten kuvailla saapunutta pikkujouluaikaa ja sen tuomia lieveilmiöitä, lähinnä niitä idiootteja jotka kerran vuodessa lähtee kylille, siis sinne firman pikkujouluihin juomaan sitä ilmaista viinaa sen kerran kun sitä saa, kerran vuodessa ja kuinka sitten käy. Tai eivät he ole idiootteja, kuinka voisivatkaan olla kun sen yhden ainoan kerran vuodessa liikenteeseen lähtevät nolaamaan itsensä kun loput 364 päivää ovat ihan mukavia heppuja.

Tuntuu vaan että ne jotka käyvät useammin osaavat olla vähemmän hönöjä, tai sitten se hönöys jakautuu tasaisemmin vuoden varrelle hönöys-kertoimen pysyessä samana. Tarkoitan että se edustaja joka käy kerran vuodessa kylillä firman pikkujouluissa, sen hönöys-prosentti on 100% sen yhden illan aikana. Mutta sen edustajan joka käy joka viikonloppu baarissa vonkaamassa, sen hönöys-prosentti on kerrallaan vain 1,92 % (100%:52=1,92%). Eli hönöyden määrä vuodessa pysyy samana, mutta sen pikkujoulu-hönön hönöys tulee kerralla ulos joten se tuntuu päällisin puolin monikymmenkertaiselta.

Kuitenkin, mietin kertoisinko niistä kaikista hönöistä joihin törmäsin, mutta totean että riittää kun kerron Anterosta. Anterossa on kaikki se mitä 100%:n pikkujouluhönö sisältää: Antero on kaatunut selälleen katuun kolmessa promillessa ja yötöistä palaava neito rientää auttamaan Anteroa. Anterolla on pieni haava takaraivossa, oksennukset rinnuksella mutta silti alkaa välittömästi tajuihin tultuansa vonkaamaan tuota neitoa; "Lähdekshä mun luo?" Neito kieltäytyy kohteliaasti ja viittoo virkavallan paikalle. Poliisipartion kysyessä kauniisti Anteron nimeä tämä vastaa "Mashiina!" Konstaapeli kysyy "Ahaa, ai mikä masiina?" Antero vastaa "No SEKSHIMASHIINA!!!" Antero on kovasti varma miehisestä viehätysvoimastaan ja kehuu rakastavansa kaikkia naisia ja kaikki naiset myös rakastavat häntä. Samalla Antero muistaa myös primitiivisen luolamies-puolensa ja alkaa takomaan rintaansa. Vittuilee partiolle minkä ehtii ja huutaa olevansa "KURKO!" Anteron uskottavuutta hieman vie auki oleva sepalus ja kosteahko läntti oikeassa lahkeessa. Vielä paikalla oleva neitonenkaan ei koe Anteroa kovin viehättäväksi. Välillä Antero huutaa "RAHAA LÖYTYY!", muttei siltikään se riitä taksiin edes seuraavaan kadunkulmaan - taskun pohjalla on muutama kolikko ja lompakko on pudonnut johonkin paikallisen tanssiravintolan miestenhuoneeseen Anteron halatessa posliinipönttöä. Ambulanssi käy paikalla, toteaa ettei Antero tarvitse hoitoa joten Antero on vietävä valtion hotelliin ettei loukkaa itseään enempää. Mutta ennen kaikkea, Antero on kurko, pikkujoulukurko.

Anterossa tiivistyy kaikki mitä 100%:n pikkujouluhönö sisältää. Anterolla on aamulla krapula.

Hyvää yötä. :)

Kotiuduin töistä, tuli tehtyä niitä 46 tuntia neljään päivään. En valita, koska näinä päivinä saa olla onnellinen siitä että yleensä omistaa varman työpaikan. Kuitenkin, valtava henkinen väsymys valtasi mieleni kun starttasin auton työpaikalta ja aloitin matkan kohti kotia. Tunsin sykkivän suonen otsallani mutta tyynnyttelin itseäni "nyt alkoi vapaat, ihan rauhallisesti..." Samalla muistin ettei skottilaista ole hetkeen ollut hyllyssä, joten päätin poiketa aikuistenjuomakaupan kautta.

Astuin sisään kauppaan ja valitsin hyllystä varman valinnan laadukasta skotlantilaista blended-tuotetta. Menin kassalle ja havaitsin myyjän olevan viinihyllyn luona opastamassa asiakasta. Odottelin hetken ja toisenkin, ja koska halusin kiirehtiä kotisohvalle päätin käydä myyjältä tiedustelemassa meneekö hänelle vielä kauan toisen asiakkaan palvelemisessa. Samalla huomasin tuon keinoturkkiin pukeutuneen asiakkaan olevan eräs jotenkuten tuntemani rouva, joka tekee työkseen samanlaista, keskiluokkaan kuuluvaa perustyötä kuin minäkin. Lievästä alkoholisoitumisesta kieli rouvan lähes huomaamattomasti vapiseva käsi ja nenän kohtuu kova punoitus, joka voisi saada aikaan jopa joulumielen toisenlaisissa olosuhteissa.  Kysyin kohteliaasti myyjältä ehtisikö hän kassalle kun minulla on hieman kiire. Asiakas loi minuun paheksuvan, ylimielisen katseen ja sanoi nenä noin 30 asteen yläviistossa "Meillä on tässä asia kesken!" Tunsin takahampaideni puristuvan yhteen ja elohiiren ilmestyvän silmäkulmaani. Siinä sekunnissa mieleni olisi tehnyt sanoa. "Hyvä rouva, se on aivan sama onko se Teidän punaviini rusinaista vai rypälemäistä kun kuitenkin sitä pöytäviinaa otatte jälkiruuaksi. Ottakaapa sitä tänään vaikka alkuruuaksi niin kaikki viinit maistuu sen jälkeen samalta!". Mutta ei, hymyilin kauniisti ja sanoin "Minä odotan." Myyjäkin tunsi lievää vaivautuneisuuttaa tilanteessa ja seurasi minua kassalle.

Pääsin jälleen auton rattiin ja huokaisin syvään. Kotimatkalla tunsin sykkeeni tasaantuvan kunnes puhelin soi ja minulta pyydettiin tuliaisina mitä ihmeellisimpiä asioita usean kakaran toimesta- vanhin pyysi farkkuja, keskimmäinen karkkia ja nuorin kaloja akvaarioon joka minun töissä ollessani oli hankittu (8. eläinlaji tähän talouteen). Vastasin jälkikasvulleni kohteliaasti takahampaat yhdessä "Kuulkaas nyt muruset. Isi ei nyt jaksa. Jutellaan huomenna jookosta". Puhelu päättyi ja hengitin jälleen syvään. Kotioven kun avasin, ensimmäinen kysyi kaloja, toinen farkkuja ja kolmas karkkia. Tajusin itkupotkuraivarin lähestyvän mutta tyydyin vain huutamaan "Iskä ei nyt jaksa!" Tuli ihana hiljaisuus. Hetki sohvalla, tilkka skottia ja taas kaikki hyvin. Lähdenpä tästä neuvottelemaan kaloista, karkeista ja farkuista. Cheers!

Alkoi vapaat, kaadoin tilkan skottilaista lasiin ja aloin tuumimaan tulevaa vapaata viikonloppua. Se olis taas iso koiranäyttely kaupungissa. Luojan kiitos olen vapaalla, koska työvuoro jos olisi iskenyt olisin siellä ollut pitämässä koiranäytöstä yleisölle tuon oman hurttani kanssa, nyt sinne menee joku muu. Eihän siinä mitään, hieno ajatus ja ihmisiä kiinnostaa, mutta minulla kun on taipumusta vähän katastrofaalisiin suorituksiin niin veikkaan että tuosta näytöksestä olisi jälleen tullut jotain kamalaa. Pari vuotta sitten tuloksena oli pari murtunutta kylkiluuta ja kuukauden sairasloma.

Jos olisin tuohon näytökseen tänä vuonna osallistunut, olisi ohjelma minun osaltani osapuilleen seuraavanlainen:

Paikalle päästyämme aloittaa koira uhoavan huutamisen kaikille ikkunasta näkyville uroksille ilmoittaen alfan (omasta mielestään) saapuneen paikalle. Otan koiran pois autosta. Se kiskoo hihnassa kaikkiin ilmansuuntiin ja ottaessani sitä hallintaan vähän jämäkämmin komentaen kauhistelee ensimmäinen kukkahattutäti fifi sylissään kuinka pahasti koiralle sanotaan, sehän pahoittaa mielensä siitä. Aloitamme siirtymisen sisätiloihin ja koira nostaa jalkaansa matkan varrella Audi A8:n alumiinivanteelle. Omistaja hyökkää paikalle ja koira onnistuu pienellä sujuvalla lanteen liikkeellä kohdistamaan suihkunsa myös herran italialaisille nahkakengille. Aloitamme siirtymisen sisätiloihin ja samalla oven avauksella vastaan tulee 120 kiloinen collie-harrastajatäti eväspatonki kourassaan. Koira haistaa patongin ja hetkessä haukkaa sen suuhunsa ottaen samalla mukaan osan rouvan peukalosta. Ensiapujoukkoja hälytetään paikalle.

Pääsemme suoraan siirtymään estradille. Kuuluttaja kuuluttaa näytöksen alkavaksi ja esittelee minua ja koiraani yleisölle samalla kun koira ottaa tukevaa paskomisasentoa ja vääntää kilon jöötin keskelle kehää. Kehäavustaja juoksee nolostuneena paikalle tuomaan kakkapussia ja minä vielä nolostuneempana alan siivota tuota haisevaa kasaa lattialta. Samalla naapurikehässä oleva alfa-rottweiler heittää haasteen kehiin haukahtamalla möreästi muutaman kerran ilmoittaen että sen mielestä kaikki saksanpaimenkoirat on homoja. Koira ottaa haasteen vastaan kiskaisten hihnassa purukalusto esillä ja nykäisee minut kumoon samalla kun yritän kauhoa pussiin sitä lämmintä läjää. Se hienosti suunniteltu tottelevaisuusesitys meni siinä.

Saan viimein koiran kuriin ja päästään siirtymään suojelunäytökseen. Koira puree hienosti maalimiestä ja yleisö tykkää kunnes tulee irroituksen vuoro. Yleensähän se menee hienosti mutta tällä kertaa kaikki on toisin. Komennan muutaman kerran "Irti!" ja kun mitään ei tapahdu kuiskaan vielä varuilta korvaan "Ole nyt kiltti, irroita edes tämän kerran nätisti niin saat pihviä kun päästään kotiin." Tyhmä yritys koska eihän se tietenkään ymmärrä mitä sanon mutta kuitenkin viimeinen oljenkorsi ennenkuin alan repimään koiraa irti molarista. Lopulta se irroittaa otteensa kauhean tappelun jälkeen mutta samalla hetkellä etsii uutta kohdetta vietilleen ja upottaa hampaansa minun vasempaan reiteen. Kyllä se heti tajuaa että "ups, no sori!" ja lopettaa nolostuneena mutta tunnen veren tihkuvan lahkeeni läpi ja onnun koiran kanssa hetkeksi pois paikalta.

Seuraavaksi koittaa nenähommien näytösnumero. Koitan saada koiraa kiinnostumaan siitä hajusta mitä pitäis löytää muttei se ota kuuleviin korviinsa eikä haistavaan nenäänsä sitä tuttua hajua mitä haluan sen etsivän. Paljon kiinnostavampaa on sen hallin toisessa päässä olevan villakoiranartun tuoksut, jolla on juoksuaika aluillaan. Tuollainen mahtiuroshan menee aivan sekaisin, silmät pyörii päässä ja on pakko päästä hässimään tuota ihanaa puudelia. Totean ettei tästäkään numerosta tule mitään joten siirrytään seuraavaan, viimeiseen ohjelmanumeroon. Maalimiehellä on yllä kokosuojapuku ja koiran olisi tarkoitus ottaa se kiinni kun se juoksee karkuun. Noh, komennan koiran matkaan ja kyllähän se sen kiinni ottaa muttakun edelleen on se ihana villakoiranarttu päälimmäisenä mielessä päättää koira purkaa ennemmin lisääntymisviettiä kuin suojeluviettiä. Koira laittaa etutassunsa tukevasti molarin lantiolle ja alkaa nylkyttää sen suojahousujen lahjetta. Siinä vaiheessa kun ehdin juosten paikalle suojelemaan itseäni ja koiraa enemmältä häpeältä, ruiskauttaa se kolmen metrin kaarella pesäpallonkokoisista täysistä kulkusistaan kaikki tavarat eturivin katsojien helmoille ja lahkeille. Mahtavaa sanon minä! Lopuksi minä onnun pois paikalta kulmahampaiden reiät reidessäni ja koira kävelee vierellä taivaallisen tyytyväinen ilme naamallaan läähättäen.

Täytyy myöntää, että olen ääääärimmäisen tyytyväinen että nyt osui vapaa viikonloppu. Cheers!

Tulin töistä, otin tilkan skottia ja aloin muistelemaan kuolemattomia lausahduksia:

1. "Jos olisin juossut kovempaa, olisin päässyt karkuun. Olen urheilija"- sanoi Seppo-17vee kun deodoranttia näpisti.

2. "Koskaan en ole amfetamiinia myynyt, enkä harrastanut prostituutiota." - sanoi Piri-Pirkko (50-v) ja alastomana kyykistyessään putosi sisältä pingispallollinen piriä.

3. "En tiennyt että perse on pimeä" - sanoi Rekka-Pekka kun takavalotonta rekkaa ajoi.

4. "Juon alkoholia vain ja ainoastaan koska pidän sen mausta!" - sanoi Alko-Asko kun katkokävelyä käveli.

5. "Huomasin kyllä että kytät on siinä, mutten tajunnut että ne on poliiseja" - sanoi Ville 15-vee kun mopolla karkuun ajoi.

6."Ai teitä on vain neljä, kohta tulee turpaan!" - sanoi Ville-50kiloo kun putkaan laitettiin.

7."Kaveri pyys mua hakeen sen auton, mut se unohti antaa avaimet joten porasin ton lukon ja siististi otin noi johdot ja laitoin sen niistä käyntiin, oikeesti, tää on mun kaverin auto, ihan oikeesti, mulla on lupa tähän, älkää ny,  ihan oikeesti." - sanoi Aki-Autorosvo kun corollaa pölli.

8. "Mä tiedän, tää on säälittävää, älkää pliiiiiis kertoko kellekään, jooko?" - sanoin Matti-Murtovaras kun kattoikkunasta laskeutui ja jäi lukkojen taakse ilman tikkaita.

9. "Oikeesti, tytöt tykkää tästä!" - sanoi Matti-Masturbo kun handuun veti lenkkipolun varrella.

10. "Miks sulla on kolme silmää?" - sanoi Seppo-Sekakäyttäjä kun naamaani tuijotti.

Tällaista..

Tulin töistä kotiin, avasin oluen ja mietin päivän tapahtumia. Ajettiin tänään syrjäseudulla ja tuli niin hyvä mieli kun ohitettiin alaluokkalaisten monipäinen joukko, josta jokainen nosti lapaa pystyyn kun ajettiin ohi. Väläytettiin vähän valoja ja moikattiin takas, kaikilla oli hyvä mieli.

Samalla tuli mieleen ne kerrat kun on törmätty vähän erilaiseen käytökseen vanhempien osalta. Ei ne sitä tahallaan ole tehneet, ainoastaan ajattelemattomuuttaan. Ei ole ihan yksi kerta kun on törmätty kävelykadulla äitiin jonka juniori vetää hampurilaista naamaan, ja äiti sanoo "Nyt jos et syö kiltisti niin poliisisetä vie putkaan", tai se iskä joka yrittää saada hallintaan kuritonta poikaansa "Jos nyt et ole kunnolla niin poliisisetä vie vankilaan." Kas kun eivät sanoneet "Tuo setä on mörkö ja vie teidät mörömörö-maahan jossa on aina pimeää ja te jäätte sinne kunnes kuolette!" Sinänsä tehokas keino saada lapset tottelemaan, mutta niin väärin. Se Matti-Petteri varmaan vertaa poliisisetää muumien mörköön.

Tietty vanhemmilla voi olla huonoja kokemuksia virkavallan edustajista, mutta tuskin ihan joka tapauksessa on reilua siirtää sitä niihin tenaviin. Joskus se sinivalkoinen auto voi olla sen Matti-Petterin ainoa tuttu pelastus. Tosin en yleensä ymmärrä sitä kun se iskä sanoo "kytät on mulkkuja" - jos mulla on ollut "mulkku" putkimies niin en minä niitä kaikkia pidä sellaisina. Mutta, joillakin urpoilla on tapana yleistää.

Joskus se lapsi saattaa eksyä, tai sitä seuraa joku pelottava setä tai muuten pelottaa. Eikä aina ole turvana sitä turvallista iskää tai äiskää, silloin se ainoa sataprosenttisen luotettava ihminen on siinä sinivalkoisessa autossa. Ja jos sitä mukulaa on koko ikänsä peloteltu sillä, ei se varmasti uskalla sitä autoa lähestyä!

Tämä oli nyt tällaista kuohuntaa, mutta joskus on vaan ajateltava.

Hyvää yötä toivoo mörkö. :)

Vietettiin tänään iskä-poika-päivää 3veen kanssa. Käytiin gymillä, kylpylässä ja pizzapaikassa syömässä. Vaikkei mitään sen kummempaa kasvatuksellista teemaa ollutkaan, opittiin paljon uusia asioita.

Kylpylään päästessämme mentiin saunaan ja siellä istui lauteilla muutamia eläkeiässä olevia äijänköriläitä. Lauteille noustessamme 3vee huusi "Iskaaa, sun olut unohtui!!!" Vastasin lievää nolostumista kokien "Ei iskällä nyt ole olutta." Istuttiin lauteille ja poika kävi katseellaan läpi jokaisen herran kädet ja totesi ettei kellään ollut olutta kourassa. "Ai, voiko miehet käydä saunassa ilman olutta?" "Kyllä voi" vastasin. Hilpeyttä herätti kun poika tokaisi "Tuossa kaiteella olis kyllä hilveen hyvä paikka sun oluulle."

Käytiin pulikoimassa ja palattiin city-saunaan jonka seinässä oli telkkari. Saunaseurana istui eläkeläismies joka avasi keskustelun ostos-tv:n sisällöstä. Totesi kuinka älyttömiä tuollaiset mainosohjelmat on, ja ihmetteli kuinka on mahdollista että niitä esitetään koska kukaan ei ole niin typerä että sieltä mitään ostaisi. Tokaisin kuitenkin vaimoni tilanneen sieltä samanlaisen paistinpannun jota siinä nyt näytettiin. Tuli syvä hiljaisuus, jonka rikkoi vain kiukaan kuiskaava sihinä. Herra niskat vajosivat nolostuneena muutaman sentin hartioiden väliin ja vaivaantuneena astui alas lauteilta. Avatessaan ovea 3vee huusi perään "Se on hyvä pannu!" Tunsin lievää ylpeyttä pojasta.

Kylpylän jälkeen oli aika mennä syömään paikalliseen kauppakeskukseen. Sisään astuessamme poika muisti paikan samaksi, jossa aikanaan opeteltiin perusasioita narkkareista. Poika kysyi "Onko täällä nyt niitä nalkkaleita?" Vastasin että ei ole, ja että narkkarit tulee paikalle silloin kun nuoret pääsee koulusta. "Miksi ne silloin tulee?" Vastasin "Siksi että ne myy silloin lapsille myrkkyjä." Odotin jo seuraavaa kysymystä, kunnes aulassa ollut kolikoilla toimiva autokeinu pelasti tilanteen- seuraavaan kysymykseen tuskin olisin osannut vastata tavalla jonka poika olisi ymmärtänyt.

Ruokaillessamme näimme kuitenkin ikkunasta Kossu-Keijon ja Masinol-Mikan. Keijo kantoi alkosta kaksi lekaa Tapiota sossun rahoilla ja pari istui kadulla olevalle puistonpenkille. Poikani katseli hetken touhua ikkunasta ja kysyi "Mitä nuo setät tekee?" Vastasin "Sedät juopottelee ja on kännissä, ne on rupuja." Poika selvästi mietti mitä se känni tarkoittaa, mutta varmasti ymmärsi sen kun hetken Mikaa ja Keijoa seurasi. Siinä Keijo sitten avasi sepaluksen ja alkoi lorottaa kadulle, poikani totesi "Katso iskä, lupu pissii kadulle." Olin jo valmiina soittamaan hätäkeskukseen vaikeasta kosmeettisesta haitasta katukuvassa, mutta herrat ymmärsivät poistua paikalta.

Opittiin siis useita asioita tänään:

1. penkkipunnerruspenkistä voi rakentaa lentokoneen jolla pystyy lentämään kuuhun sillä aikaa kun iskä nostaa punttia.

2. Iskä ei syty palamaan vaikka saunassa ei olekaan olutta.

3. Jotkut pitävät meidän paistinpannua huonona...vaikkei se ole...NIIN!

4. Nalkkalit elää iltaisin.

5. Luput hakee sossusta lahaa viinaan.

Tällainen päivä tänään. :)

Viimeisen kolmen vuorokauden sisään olen ollut; isä, aviomies, ystävä, kaveri, vihamies, hyvä, paha, eläintenhoitaja, siivoaja, rakentaja, kokki, renki, pyykkäri, kauppias, kuljettaja, mekaanikko, keksijä, viihdyttäjä, lohduttaja, kannustaja, komentaja, pyytäjä, antaja, väsynyt, univelkainen, heikko, avulias, kiukkuinen, nälkäinen, janoinen, tyytyväinen.. Minulla on sohva, tilkka single malt skotlantilaista lasissa...muttei mitään asiaa. Hyvää yötä. :)

Sain päivän hommat hoidettua ja kaadoin tilkan skottia lasiin. Tuumin tässä sitä kuinka vitutti vaihtaa maasturiin renkaita, kantaa ne alas vintiltä, kuinka paleli ja ranteeseen koski, nälkäkin alkoi olla eikä tunkkikaan toiminut toivotulla tavalla. Yövuoron jälkeen ei moinen homma voisi vähempää kiinnostaa. Noh, se tuli tehtyä aloin miettiä tätä vitutusta joka aina välillä iskee.

Tässä on tullut nähtyä kaikenlaisia valittajia, kuten se mummo jonka kerrostalon ylätasanteella on Mika nukkumassa Lasol-pullo vieressään. Mummo soittaa poliisin paikalle joka käskee Mikan lähteä kävelemään. Samalla mummo kertoo kuinka sydämestä ottaa moinen toiminta ja kuinka seuraavat yöt tullaan valvomaan kun se Mika siellä yönsä nukkui.

Tai se taloyhtiön puheenjohtaja joka odottaa että kello tulee 22.01 ja soittaa hätäkeskukseen kun naapurin betoniraudoittaja kavereineen katsoo jalkapalloa liian kovalla. Poliisipartion mennessä paikalle kaikki sujuu hyvin, volumet on hiljennetty kunnes se taloyhtiön puheenjohtaja tulee sinne partion selän taakse huutamaan "No niin homot, nyt tuli noutaja! Lähdette täältä putkaan niin ettei jalat maata koske! Niin!" Tilanne alkaa kärjistyä ja puheenjohtaja juoksee ulos kämpästä laittaen oven takalukkoon kun myllytys alkaa.

Tai se nuoriherra jonka tyttöystävä on jättänyt. Herra seisoo sillan kaiteella kun ei elämällä ole enää mitään annettavaa. Kaikki on mennyt, koskaan ei tule enää tapaamaan samanlaista tyttöä kuin tuo ihana nuori nainen joka nyt yllättäen lähti hasista myyvän Ahmedin matkaan.

Tai se myyntiedustaja jonka Audin perään on pappa ajanut liikennevaloissa. Puskuriin on tullut painauma, jonka korjaamiseen menee ainakin viikko ja jonka maalivauriota se merkonomi yrittää nenäliinalla hinkata tasaisemmaksi. Elämä on murtunut, mistä hän nyt löytää ehjän auton!?

Muistetaan kuitenkin, että toisaalla on mummo jonka asuntoon on juuri tunkeuduttu ja vanhus on sidottu tuoliin siksi aikaa kun piirongin laatikoita tyhjennetään. Tai jossain on perhe joka pakkasessa  katsoo liekeissä roihuavaa taloaan yöpuvut yllään. Tai jossain joku on saanut puukon rintaansa puolikkaan leijona-viinapullon takia. Tai jossain koululainen laittaa suoneen piriä jota on jatkettu konetiskijauheella. Tai jossain perhe istuu lähiomaisen vierellä sairaalassa ja odottaa mikä hengenveto on viimeinen. Jossain äiti avaa oven kun poliisi tulee tuomaan viestiä kun poika on menehtynyt liikenneonnettumuudessa.

Tietenkään en vähättele kenenkään huolia, mutta onneksi itse tajuan joskus vetää itseäni avarilla poskelle ja pakottaa miettimään, loppujen lopuksi asiat on aika hyvin.Usein ne aiheet on suurempia kuin renkaanvaihto, mutta silti niin pieniä.  Ja joskus tekisi mieli ottaa sitä mummoa, taloyhtiön puheenjohtajaa tai nuortamiestä olkapäistä ja ravistaa, ja huutaa "MIETI!!!"

Hyvää yötä..

Tulin eilen soitetuksi töihin ja tehtävän luonteen vuoksi vietin 10 tuntia sairaalan osastolla potilashuoneessa. Olin varustautunut pitkään vuoroon pienillä eväillä ja riittävällä määrällä energiajuomaa. Ei muuta kuin haalari niskaan ja menoksi..

Jo alkuvaiheessa totesin huoneessa olevan kohtuullisen lämmin ja mietin itsekseni että toisenlaiset kengät olisivat poikaa. En sitten lähtiessä tullut ajatelleeksi että maihinnousukengät ei ehkä paras vaihtoehto ole tuollaiseen sisävuoroon. Ensimmäisten tuntien jälkeen huomasin astuessani tuntuvan lätsähdyksen, joka siis tuntui kenkien sisäpuolella. Tuumin että on jo myöhäistä riisua niitä kenkiä ilman vakavaa ympäristöhaittaa, olihan kyseessä kuitenkin infektio-osasto. Olin kuitenkin huojentunut että kengät ovat suht uudet, vedenpitävät joten tuskin sieltä mitään ilmaan leviää, otan ne sitten pois vaikka autotallissa palattuani työmaalle.

Noh, seitsemän tunnin jälkeen totesin että nuo super-high-tech-tactical-maiharit eivät enää pidä tuoksuja sisällään, ja huomasin vieressä istuvan potilaankin elävän valtavaa myötähäpeää vuokseni. Huoneeseen astuva hoitajakin tuli etsimään "kadonnutta kuumemittaria", mutta olin vakuuttunut että hän etsi tuon käryn lähdettä. Katsoi sänkyjen alle ja odotti ilmeisesti löytävänsä kuolleen oravan tai vastaavaa, mutta poistui tuloksetta huoneesta. Hetken päästä poistuin huoneesta hetkeksi enkä voinut välttää spontaania naurun hörähdystä kun oven takana seisoi sairaala-apulainen hengityssuojan kasvoilla. Onneksi kuitenkin selvisi että hän oli menossa siivoamaan naapurihuonetta jossa oli ilmeisesti jotakin tarttuvaa tautia sairastava potilas.

Illan aikana tuli katsottua mm tv:n koko tarjonta kahdesta eri vastaanottimesta, ja erityisen mielenkiintoinen oli sokkokokki-ohjelman jakso. Siellä nätti brunette valmisti ateriaa, ja näytti kansalle kuinka monella eri tapaa porkkanankin voi kuoria. Tosiasiassa sen veitsenkäsittely oli niin kamalaa katsottavaa että jännityksellä odotin milloin se kokkiveitsi lipsahtaa ranteeseen ja kokkiohjelmasta muuttuu aito dokumentaarinen splatter-elokuva. Kuin ihmeen kaupalla tuo tyttönen selvisi kuitenkin loukkaamasta itseään, mutta loppuhuipennuksena kuitenkin palkitsi odotuksen sytyttämällä tv-keittiöön tulipalon. Samalla mietin että mielenkiintoinen tv-formaatti voisi olla sellainen, että laitetaan vaikka "viidakon tähtöset" yhtäaikaa keittiöön, annetaan niille teräviä kokkiveitsiä, kaasuliesi ja paljon kuivaa paperia. ja voittaja on se joka viimeisenä on pystyssä. Ohjelma tosin sitoisi valtavan määrän sairaankuljetuksen ja pelastuslaitoksen yksiköitä, joten sinänsä niillä varmaa parempaakin tekemistä olisi.

Selvisin kuitenkin kunnialla vuorosta ja ajelin myöhään kotiin. Tilkka kanadalaista yömyssyksi ja kyllä nukutti hyvin. :)

Tulin töistä, totesin ansainneeni tilkan kanadalaista aamumyssyksi. Olipa taas kaikennäköistä...mutta ehdottomaksi ykköseksi kohosi Hasis-Heikin ja Subutex-Sulon tapaus.

Tähän asti olen kuvitellut että sekaisimmillaan narkkari oli silloin kun Trippi-Teemu pysäytti lsd-flashbackin vaikutuksen alla Nissan Micran kilometrin mittaiselle moottoritieliittymälle, kun totesi ettei auto mahdu kääntymään siitä liittymästä...kuvitteli auton niin pitkäksi limusiiniksi että raapi päätään kuinkas tästä nyt edetään. Kas kun ei soittanut silloin hätäkeskukseen ja pyytänyt paikalle liikenteenohjausta.

Mutta ei, Teemu ei ollut mitään verrattuna Heikkiin ja Suloon. Kaverukset istuivat kamoissaan huoltoaseman pihalla henkilöautossa. Välillä laittoivat rojua ränniin ja välillä nappia naamaan, välillä vähän pössyteltiin. Kävin jutuilla ja päätin että täytyy jututtaa jannuja vähän auton ulkopuolella. Heikki nousi ulos autosta ja ihmettelin mikä käryää, kunnes todettiin että herran hipihopi-mallinen takki on tulessa. Onneksi takki oli kokoa XXXXXL ja Heikki kokoa XXXXS, muuten olisi saattanut jokunen palovammakin tulla. Kuitenkin, kaveri huomautti Heikille että sun takkis on muuten tulessa.. Heikki vastasi: "Häääähh, miitäää viiitttuaaa?" "Niin sun takkis on tulessa, kannattaisko sammuttaa tai ainakin riisua?" "Hääähhh, viiittttuuuuu.." Noh, taputeltiin liekki sammuksiin ja Heikki oli taas turvassa.

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei meidän nuorille auta mikään nykymallin huumevalistus jossa kerrotaan kuinka vaarallisia huumeet on ja näytetään hasispiippujen ja ruiskujen kuvia. Ehkä paremman efektin antaisi se kun juhlasaliin raahattaisi Heikki ja Sulo, ehkä karttakeppiä hyväksi käyttäen esiteltäisi tyypillisiä narkomaanin fyysisiä piirteitä. Sitten lopuksi voitaisi haastatella Heikkiä: "Mitäs Heikki olet mieltä tästä peruskoulun opetuksesta?" Heikki vastaa: "Häääähhh, miiitääää viiiitttuuuuu?" Valistus=onnistunut.

Hyvää yötä. :)

Päivän oivalluksia:

- Kaupungin työmiehillä ei koskaan ole niin kiire etteikö ehtisi ottaa kupillista juhlamokkaa Nesteellä, ei edes silloin kun viisi autoa on romuttunut avoimeen katukaivon kanteen.

- Koira oksentaa autoon silloin kun sitä vituttaa.

- Piri-Pekka yrittää kiinni joutuessaan levittää kaiken amfetamiinin kadulle kun silmä välttää ja ilmoittaa sen olevan leivinjauhetta, ja kertoo harrastavansa leivontaa. Vaikka silmät pyörii päässä kuin sähkövatkain ei se silti leipuria miehestä tee.

- Partiokaveria vituttaa kun koira paskantaa autossa.

- On mahdotonta päästä kotiin asti töistä ilman että joku lapsista soittaa ja pyytää rahaa tai tavaraa kaupasta. Mukavaa vaihtelua ja halvempaa olisi välillä heitellä vitosen seteleitä ulos ikkunasta kilometrin välein.

- Katri Helenassa on enemmän munaa kuin Jari Sillanpäässä, siis henkisesti ja tv-lähetyksen aikana.

- Kanadalainenkin osaa tehdä viskiä. :)

Korostan, ettei tässä blogissa mainitut ihmis-/ammattiryhmät ole millään tavalla yleistämisen kohteena. Mutta kun nimiäkään ei voi käyttää niin jollakin ne on yksilöitävä kokemuksiin perustuen. Kiitos ja anteeksi. :)

Kävin muutaman päivän työreissulla Hämeenlinnassa koiran kanssa. Kaikki alkoi hyvin, ajoissa liikenteessä ja kaikki tavarat mukana. Menomatkalla totesin Kuhmoisten ja Padasjoen välillä taas radiokanavien katoavan ja ainoat mitä kuului pahimmillaan oli jälleen Radio Nova ja hengellinen Radio Dei. Mietin itsekseni että mikäli tuolta alueelta ajettaisi tilastot "henkilöauto vs rekka"-onnettomuuksista, havaittaisiin piikki tilastoissa. Minä kuitenkin selvisin siitä koettelemuksesta kilauttamalla kavereille, kunnes taas saatiin Radio Rock kuuluviin.

Päästiin perille ja työhommat saatiin aluilleen. Sinänsä aika tasapaksua hommaa oli, muutamia jännityksen hetkiä kuitenkin koettiin. Kuten se kun kaverin hieman suojeluvietikkäämpi malinois painoi leukansa erään kollegan jalkojen väliin ikäänkuin sanoen "liiku ihan vähän, edes hitusen...". Vähän sama asia kuin se idiootti keskiportaan johtaja ajaa karjapuskuri-maasturillaan kiinni ylämäessä liikennevaloissa edellä ajavan eläkeläisen Avensikseen - liiku vähän niin kolahtaa. Tai se kun oma koirani oli ensin yön yli keskustellut huutamalla naapuritarhan koiran kanssa siitä kumpi on kovempi jätkä, huumekoira vai pommikoira. Aamulla törmätessään välienselvittely meinasi yltyä fyysiseksi. Sinänsä normaalia eläimellistä toimintaa, täysin verrattavissa normaaliin viikonloppuyöhön kaupungissa. Joka perjantai sielläkin se myyntiedustaja ja varaosamyyjä väittelee siitä kumpi on alfa, ja lopulta nyrkit heiluu. Ainoa asia mikä ne erottaa mun koirasta on se että niillä on 2 promillea, mun koiralla 0. Näillä perusteilla havaitsin että koiralla ja idiootilla ihmisellä on yllättävän vähän eroa - idiootilla ihmisellä ei vaan ole kaulainta kaulassa ja järkevää ihmistä liinan päässä.

Viimein koitti kotiinlähdön aika ja kotimatka sujui rattoisasti. Kotipuolessa odotti yllärinä 12 vuotta vanha Jameson, josta aion nauttia pienen lasillisen illan päälle. Cheers! :)

Aamulla hymyilytti ja päivä näytti hyvältä-  poika hoitoon ja rauhassa hoitamaan sujuvasti asioita. Suunnitelma oli: rautakaupasta ruuveja, siitä mukavasti lauleskellen ajalen ostamaan hyllytavaraa toisesta kaupasta, siitä yhtä iloisena kuin Radio Novan juontaja öljykauppaan, trallallaa matkahuoltoon paketteja ja sen jälkeen lopuksi gymille naureskelemaan kavereitten kanssa. Loistava suunnitelma, elämä on niiiiiin ihanaa ja helppoa kun on hyvä mieli, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niiiiin......paskat!

Ajoin erikoisruuvikaupan ohi ja jatkoin matkaa kaupunkiin rautakauppaan. Rautakaupassa huomasin että mallipulttien mutterit oli erikoismittaisia lukkomuttereita joita rautakaupasta ei saa, ajoin toiseen rautakauppaan. Sieltäkään ei niitä löytynyt joten palasin 10 km erikoisruuvikauppaan josta niitä löysin. Enää ei laulattanut.

Seuraavaksi suuntasin sinne hyllykauppaan, hankin hyllytavaran ja ajattelin että kyllä se päivä tästä vielä paranee. Kannoin hyllyt autolle ja huomasin että se on niin täynnä niitä helevetin matkahuoltoon meneviä paketteja, ettei sitä hyllytavaraa saa mahtumaan kyytin muutoin kuin giljotiini-tyyppisellä lastausvaihtoehdolla kuljettajan penkin taakse joten päätin jättää tavaran kauppaan ja lähteä viemään niitä paketteja. Enää ei edes hymyilyttänyt. Tämä oli vasta alkua, loppupäivästä se giljotiini ei tuntunut yhtään pahalta vaihtoehdolta.

Ajoin matkahuoltoon, klo oli 12.58, ja tunnollisena kansalaisena laitoin pysäköintikiekon osoittamaan klo 13:a - merkissä luki että pysäköinti sallittu matkahuollossa asioinnin ajan, max 15 min. Kannoin yhteensä 60 kg paketteja sisään, kirjoitin osoitelaput, jonotin ja viimein pääsin virkailijan pakeille. Tiskin takana oli hieman hitaan oloinen harjoittelija jota kokeneempi opasti. Kaikesta päätellen oli konekirjoituskurssit jääneet väliin kaksisormijärjestelmän naputtaessa tietoja koneelle. No ei se mitään, odotin ja hymyilin virkailijalle tämän opiskellessa uusia asioita ja viimein sain asian hoidettua, paketit vaa'alle, punnitus, tarrat kylkeen ja menoksi. Ulos päästyäni huomasin että tuulilasiin oli ilmestynyt yksityisen pysäköintivalvontafirman maksulappu 60 € ja kello oli 13.20. Katselin ympärilleni eikä ketään näkynyt. Noh, oma moka, otin lapun taskuun ja alkoi vituttaa. Tuumin ettei tämä päivä nyt niin hyvin lähtenytkään käyntiin.

Menin sinne gymille, kaikki painoi niin helevetisti ja lähdin pois. Ajoin autolla läheiselle huoltamolle, laitoin pysäköintikiekkoon seuraavan puolituntisen ja lähdin kävelemään pihan poikki sisäänkäynnille. No eiköhän siihen ovien eteen aja romanipariskunta mersullaan, nousee autosta ja hirveää möykkää pitäen kävelee sisään huoltamolle. Mersu tukkii koko liikenteen piha-alueella ja kansalaiset jäävät tyytyväisinä odottamaan taakse että tämä pariskunta saa asiansa hoidettua. Kuinka ollakaan huomaan tilannetta todistaneen lappuliisan piha-alueella tutkivan pysäköityjen autojen parkkikiekkoja. Tyyppi ei tunnu olevan ollenkaan kiinnostunut tuosta mersusta, joten huomautan häntä ystävällisesti että mersu on pysäköity väärin, siinä ei ole pysäköintikiekkoa ja kaiken lisäksi se estää muun liikenteen. "Mitä meinasit asialle tehdä?" kysyin. "Nooh, ehkä se siitä siirtyy ihan kohta"-hän vastasi. Tunsin kuumottavan tunteen niskassani ja otsasuonen sykkivän. Kerroin hänelle saamastani kohtelusta hetkeä aiemmin ja sanoin että jos hän ei jumalauta saa sitä lappua vietyä tuolle mersukuskille kouraan niin anna ne vehkeet mulle niin minä käyn hoitamassa asian. Lappuliisa kieltäytyi. Tunsin väkivaltaisten ajatusten valtaavan mieleni joten koin kaikkien parhaaksi olevan jos väistyn tilanteesta ja menen hoitamaan asiani sisätiloihin. Sain ostokset tehtyä, poistuin autolla paikalta mersun jäädessä edelleen paikalleen.

Seuraavan kerran kun lähden asioille, laitan kulmahousut jalkaan ja ylle valkoisen paidan henkseleineen niin säästyn parkkisakoilta vaikka miten pysäköisin..

Otan oluen, jo nyt...

Sain pojat nukkumaan, kaadoin lasin skottilaista ja tuumin taas päivän tapahtumia. Vaihteeksi asiaa kauppareissulta joka jäi vaivaamaan, ja tällä kertaa vähän vakavampaa sellaista..

Kaupassa silmiini osui eräs jotenkuten tietämäni perhe, jonka isäntä on ollu about vuoden työttömänä mielenterveysongelmien takia ja äiti ollut lasten kanssa kotona. Juomahyllyä ohittaessaan perheen noin 6-vuotias tytär sanoi "Voidaanko ostaa pieni limsatölkki että voidaan juoda se Sannan (sisko) kanssa puoliksi saunan jälkeen?" Äiti vastasi "Ei nyt kulta, katsotaan sitten ensi viikolla."  Äiti ja lapset meni kassalle ja laittoi ostoksensa linjalle, pääasiassa alennuksessa olevia elintarvikkeita -ei olutta eikä tupakkaa. Maksun aika kun koitti antoi äiti jonkin kupongin kassalle jolla tilitys hoidettiin. Kauppareissun jälkeen äiti talutti vanhaa fillariaan ja toinen tytär istui satulalla, toinen tarakalla.

Ei siinä mitään, kyllähän tiukkaa välillä on itse kullakin mutta kun alkaa miettimään niitä vastakohtia niin alkaa jo vituttaa kuin sitä jeesusta pääsiäisenä;

 Työttömyys:

Perheenisä on työttömänä, pudonnut ajat sitten pois ansiosidonnaiselta. Kantaa leipää pöytään peruspäivärahalla eikä edes harkitse varastavansa. Ajaa vanhalla escortilla joka on ollut seisonnassa puoli vuotta koska ei ole varaa korjata vuotavaa tankkia.

Timitri on 25-vuotias eläkeläinen, joka hankkii lisätienestejä kiertämällä vanhusten ovia.  Sillointällöin onnistuu pääsemään sisään ja varastaa mummon säästöt piirongin kaapista. Päivääkään ei Timitri ole töitä tehnyt, mutta silti saa eläkettä kun selkään koskee. Timitri ajaa mersulla.

Mielenterveys:

Perheenisää ahdistaa ja masentaa, katsonut monta kertaa haulikon piippua ja etsii ulospääsyä epätoivosta. Menee terveyskeskukseen ja sanoo että ahdistaa niin paljon, ettei voi olla, että ei kestä enää hetkeäkään. Vastaanotolta tarjotaan lääkäriaika seuraavalle viikolle "omalle lääkärille" koska asia ei ole kiireellinen. Perheenisä menee kotiin, liiteriin ja katsoo haulikon piippua viimeisen kerran.

Piri-Pirkko vetää lievät överit amfetamiinista ja joutuu psykoosiin. Paikalle soitetaan poliisi joka laittaa pirkon käsi ja jalkarautoihin, ambulanssi kuljettaa pirkon sairaalaan saamaan hoitoa kiireelliseen tilaansa. Aamulla kun pirkko on hieman tasaantunut vaatii hän kahta tramalia yhden sijaan, ja koska ei sitä saa lyö nyrkillä hoitajaa kuonoon. Samaan aikaan Kalle-80-v. ja Yrjö-90-v. painaa hoitajan kutsunappia kun sänky on märkänä, muttei kukaan ehdi paikalle kun pitää vahtia pirkkoa. Pirkko toimitetaan pakkohoitoon, josta vapautuu kahden vuorokauden päästä rahanpuutteen vuoksi ja yrittää puukottaa ensimmäistä vastaantulijaa.

Köyhyys:

Perheenäiti suuntaa lapsineen kauppaan klo 8 että ehtii hyllyille valitsemaan -30%-tuotteet. Sosiaalitoimistosta haetulla kupongilla saadaan leivät pöytään, mutta saunalimsasta lapsille, tai saunaoluesta puhumattakaan on turha edes haaveilla.

Reiska ajaa sossusta taksilla alkoon ja hakee kolme lekaa Tapiota. Lyö hillot tiskiin ja antaa taksin odottaa ulkopuolella kun tapaa viinakaupan edustalla lapsuuden tuttunsa Pertti-Perkeleen Enkelin. Pertti ajaa uudella Audi A6:lla joka on naapurin nimissä ettei ulosottomies pääse siihen käsiksi, myy huumeita työkseen koulujen porteilla ja satuttaa ihmisiä. Pertti ei ole maksanut penniäkään veroja eläessään, ja Reiska saa olla kännissä ihan joka päivä sossun kustantamana.

Rehellisyys:

Sama perheenäiti ei ole koskaan varastanut, mutta kiusaus vie viimein voiton ja ottaa kaupasta takkinsa alle sen ylimääräisen leipäpaketin. Poliisi tulee, kirjoittaa 60 euron sakon jonka äiti maksaa eräpäivään mennessä. Sakon jälkeen rahaa jää tilille 180 euroa ja äiti häpeää tekoaan lopun ikäänsä.

Timo Toimitusjohtaja kavaltaa firman rahoja parisataatuhatta, voitelee kaupungin johtavia virkamiehiä saunailloissa ja repii miljoonavoitot sopukaupoilla. Käräjäoikeus tuomitsee Timon lahjonnasta, kavalluksesta ja petoksesta yhteensä 10 000 € sakkoihin. Timo maksaa sakot siinä vaiheessa kun poliisi tulee ovelle hakemaan ja tilille jää enää 4 900 000€.

Korostan että mun mielestä Suomi on hieno maa, ja voin olla ylpeä monessa suhteessa siitä miten hyvin täällä menee... Mutta olisko kuitenkin pieni hienosäätö tämän maan arvomaailmassa paikallaan? Pitäiskö joskus osata sanoa siinä oikeassa kohdassa EI, ja toisessa KYLLÄ!

Otan toisen skotin, hyvää yötä.

Tulin töistä, avasin oluen ja mietin niitä muutamia ihmistyyppejä kenen kanssa olen ollut tekemisissä viime päivinä:

Marko Mika Antero 12-v.: sai nimensä kaikkien kolmen isävaihtoehdon mukaan. Marko Mika Anterolla on kolme siskoa, joilla kaikilla on eri sukunimi. Äiti Marjatta ei ollut paikalla tavattaessa koska oli lähiöpubissa pelaamassa pokeriautomaattia Keijo-Keskioluen ja Anteron kanssa.

Tenox-Teemu 16-v.: Teemu seisoo kauppakeskuksen edustalla Diapam-Dimitrin kanssa. Teemu on juuri saanut kourallisen nappeja Dimitriltä ja paennut elämäänsä omaan päänsisäiseen puuhamaahansa.

Valium-Valde 30-v.: Valde ajelee kamapäissään serkkunsa Marutzellan autolla miten sattuu. Valde antaa huumetestiin posiitivisen tuloksen mutta sanoo tilansa olevan lääkärin määräämien, ohjeiden mukaan otettujen lääkkeiden aiheuttama. Tarina kuulostaa lähes uskottavalta kunnes Valde kertoo olevansa matkalla töistä kotiin.

Mummi-Martta 75-v.: Martta kertoo kaikille rakastavansa lapsia, mutta ensimmäisen teinin osuessa tielle makeishyllyllä työntää tämän kärryillään sivuun saadakseen viikottaiset ranskalaiset pastillinsa. Teini pyytää varuilta anteeksi ja Martta haukkuu nykyajan nuorison. Pitkähköön kassajonoon mennessään Martta työntää kärrynsä etulinjassa olevan Jukan 38-v. eteen sanomatta sanaakaan, johon Jukka toteaa "jonon pää on tuolla takana, hyvä rouva". Martta katsoo pahasti Jukkaa, ja koska Jukka on hyvin, hyvin väsynyt ja pahoittanut mielensä edeltäneestä teiniepisodista katsoo Jukka vielä pahemmin Marttaa ilman vaikutusta. Martta maksaa ostoksensa ensin, koska Jukka kunnioittaa vanhuksia.

Tällaisia tänään.. Otan toisen oluen. Cheers.

Olin aamupäivän nuorimmaisen kanssa asioilla, eli mm. hankkimassa taloustavaroita kaupasta. Selvisin hengissä kotiin ja palkitsin itseni oluella. Samalla tuli mieleen aihe jota jo ehdin päivitellä sosiaalisessa mediassa, eli kadonneen miehisyyden arvoitus.

Eilen pesin pyykkiä ja konetta ladatessani huomasin olevani aidosti iloinen uusista Arielin pesutyynyistä, ja vielä iloisempi niiden hyvästä pesutuloksesta. Muinoin samanlaisen reaktion olisi saanut aikaan uusi kirves tai porakone. Kohta pitäisi aloittaa siivous, ja huomasin odottavani imuroinnin aloittamista innolla koska uuden imurin suutiin kulkee niin sulavasti lattialla. Aiemmin vastaavan tunteen olisi saanut aikaan se kun tiedossa oli tyypit jollain tykimmällä autolla.. Mutta ei enää. Tilannetta ei ollenkaan helpota se, että viime jouluna vaimoni toivoi joululahjaksi uutta moottorisahaa, minä olisin tullut iloiseksi uudesta veitsisarjasta...enkä nyt siis tarkoita mitään erä-veitsisarjaa vaan KEITTIÖVEITSIÄ! Jos se olisi fyysisesti mahdollista, olen vakuuttunut että seuraava askeleeni keittiöpyyhkeiden imukyvyn päivittelystä olisi tamponien imukyvyn päivittely. Mitä minulle on tapahtunut!??

Tätä ahdistusta ei helpota se, että myös ystäväni tietävät kenen puoleen kääntyä näissä tyttöjen jutuissa. Hyvä ystäväni Timo osoitti taannoin valtavaa miehekkyyttä ostamalla vaimolleen syntymäpäivälahjaksi PAISTINPANNUN, ja pyysi minut mukaan ostamaan sitä koska ei itse niistä mitään ymmärrä. Täydellinen osoitus siitä mihin minua tarvitaan, eikä se suinkaan ole esimerkiksi mersun moottorin rassaus vaan talousvälineiden valinta. Olin niin vaikuttunut Timon miehekkyydestä lahjavalinnan suhteen, että veistin hänelle aidon luolamiesnuijan syntymäpäivälahjaksi symboloimaan viimeistä alfauroslinnaketta, ja muistuttamaan ettei anna kirveen vaihtua kädessään kaulimeen - Timo piti kovasti lahjastaan, täytyy toivoa ettei käytä sitä kotona oikeasti.

Näihin tunnelmiin, alan siivoamaan...over and out!

Palasin juuri viikonlopun kestäneeltä työmatkalta Kiteeltä. Otin ison kupin kahvia, vielä pitää ajaa työpaikalta kotiin ja päätin laittaa pientä matkakertomusta kehiin.

Perjantaina matkasin kohteeseen, ja Savonlinnan korkeuksilla ihmettelin kuinka kaikki radiokanavat missä soitetaan rock-musiikkia katosivat kuulumasta. Jäljelle jäi ylen kanavat ja jotain suurempia kaupallisia kanavia joilla soitetaan Kaija Koota ja Suvi Rautaniskaa (vai mikä se oli?) Perille päästyäni suurin osa niistäkin lakkasi kuulumasta.

Viimein pääsin majoitukseen ja havaitsin ettei huoneessa ole telkkaria, mutta tilalla oli raamattu, enkelipatsas yöpöydällä ja laatikossa hengellisiä lehtiä, joiden kiihkoisuus saa vartiotorni-lehdenkin näyttämään Playboylta. Lisäksi sängyn päällä maatessani havaitsin seinävaatteen, johon oli kavalasti piilotettu ristejä. Vanhaa pakanaa alkoi lievästi ahdistaa moinen ympäristö.

Lauantaina olin melkein kellon ympäri reissussa ja päivän päättyessä aloitin automatkan majoitukseen. Säädin radiota ja havaitsin että ainoat kanavat mitä kuuluu ovat hengellinen Radio Dei sekä Radio Nova. Lyön vetoa että jos kristittyjen jumala on olemassa, on se Saatanan kanssa viettänyt saunailtaa ja keskustelun sisältö on ollut osapuilleen tällainen:

Jumala: "Kuuleppas Saatana, mitä sanoisit jos laittaisin Kiteelle kuulumaan vain tuon Radio Dein, niin tavoittaisin kaikki syntiset siltä alueelta? Muut kanavat voisi laittaa pois."

Saatana: "No eihän tuo käy! Pitäähän minunkin saada jotain siitä hyvästä! Mites jos laitettaisi se Radio Dei, ja toiseksi kanavaksi Radio Nova?"

Jumala: "Tuo on julmaa! No mutta sinähän olet se pahin kaikista, joten saat Radio Novan."

Mitä ne antaa niille toimittajille ennen lähetystä!? Joko ne on kamoissaan tai sitten niille on annettu jotain mikä tekee niistä ylipirteitä. Ei ole sellaista asiaa olemassa mikä ei olisi niiiiiin iiiiihanaa. Kun sitä lähetystä kuuntelin väsyneenä, viluissani, läpimärkänä ja vitutuksen huipentumassa ei se niiden pirteys siirtynyt minuun. Lähinnä ajatuksiin alkoi hiipiä itsensä viiltely, mutten siihen löytänyt auton ohjaamosta sopivaa välinettä pikaisella vilkaisulla. Selvisin viimein majoitukseen ja päivän pelasti talon takanurkalla oleva fingerporin "Rivo-Riitan" kaksoisolento, talon keittäjätäti joka paperihattu päässä istui portailla ja poltti norttia silmät sirissä. Löytyihän siitä paikasta jotain normaaliakin!

Noh, nyt olen selvinnyt kotikulmille ja suuntaan kotiin jumalaisen, kylmän oluen luokse. Cheers!

Kaadoin lasin skotlantilaista näin vapaiden alkamisen kunniaksi ja aloin tuumia tätä elämää lastenkasvatuksen näkökulmasta samalla, kun seurasin nuorimmaiseni touhuja.  Jos miettii noita isoja, murrosikäisiä poikia voin kokonaisuutena arvostellen katsoa onnistuneeni ihan hyvin.  Tietenkin pientä hienosäätöä olisi vielä, kuten roikkuvien housujen vaihtuminen esim. maastohousuihin, ja sen yläkerrasta kuuluvan ”Shoot that nigga’” –sanoituksellisen jumputuksen vaihtuminen esim. Anthraxin ”I am the law”:iin. Mutta, kuten sanottu niin kokonaisuutena arvostellen ihan hyvin mennyt.

Nuorimmaisen kanssa on aloitettu perusasioiden opettelu ja mikäli hyvin onnistun ja otan opiksi virheistä, lopputulos saattaa olla priimaa. Tässä taannoin katselin youtubesta skandinavista black metallia ja poika seurasi silmä kovana vieressä. Huomasin pienen jännityksen kajon hänen silmissään ja hän tokaisikin ”hulja täti”, kun pitkätukkainen vokalisti murisi mikrofoniin. Tyynnyttelin poikaa ja oikaisin ensiksi ettei se ole täti, ja toisekseen vaikka olisikin niin ei sitä tarvitse pelätä vaikka sillä onkin mustaa ja valkoista naamassa…mutta jos tätillä on iso musta hame ja valkoinen paita, sen kanssa ei kannata jutella.

Eilen sattui kasvatuksellinen asia joka jäi minua mietityttämään. Laitettiin yhdessä opelin konetilaan vähän jymäkämpää lasinpesunestettä, ja poika kysyi ”Saanko maistaa?” Vastasin ettei saa, siinä voi käydä huonosti ja joutua sairaalaan. Totesin ettei varoitukseni sana ehkä saavuttanut maksimaalista tehoa eikä poika ehkä ymmärtänyt vielä kuinka vakavasta asiasta on kyse. Pesunestettä lisättyäni lähdettiin kauppaan ja matkalla sain idean kuinka saisin sanomani perille. Suuntasimme siwan pihaan ja toivoin näkeväni vanhan tuttuni Mikan, joka usein makaa torin edustalla paskat housussa etumus keltaiseksi värjäytyneenä, haisee pahalle ja örisee lasittunut katse silmissään. Jos nyt olisimme nähneet Mikan, olisi ollut oiva tilaisuus mennä hänen luokseen, osoittaa sormella ja sanoa pojalle ”Katso poikani, setä joi lasinpesunestettä.” Olen täysin vakuuttunut ettei poikani tuon kokemuksen jälkeen enää ikinä olisi halunnut maistaa sitä ainetta. Valitettavasti Mikaa ei kuitenkaan näkynyt.

Kauppareissulta palatessamme leikimme vanhaa tuttua leikkiä, ja kyselin minkä merkkisiä on vastaantulevat autot. Poika vastaili ”ooppeli, saappi, volvo, montti-nissani (isorenkainen monsteri-maasturi ) jne..  Tälläkin leikillä on selkeä tarkoitus- kun poikani saavuttaa eskari-iän ja se namusetä väijyy nurkilla kuten näillä main tuntuu olevan tapana, poikani sanoo ”se ruma setä ajoi sedan volkkalilla, sen väli oli punainen”, eikä perinteiseen tapaan ”se auto oli kuin Aku Ankalla, mutta kulmikkaampi ja siinä oli katto.”  Tämän jälkeen voisin ottaa auton alle ja helposti etsiä kyseisen herran  ja henkilökohtaisesti selvittää tarkoitusperiä poikani suhteen ja kenties fyysisesti muistuttaa että lapset on kivoja, muttei SILLÄtavalla kivoja.

Median merkitystä lapsen kasvaessa ei voi väheksyä. Kerran tässä jälleen ollessamme kauppareissulla poikani näki auton ikkunasta neidin, joka kantoi koffin mäyräkoiraa ja oli todennäköisesti syntynyt -80 luvulla, mutta tehty -60 luvun nahkoihin. Poikani totesi innokkaana ”Katso isi, TUKSU!!” Tuo asia ei ollut minun kertoma, vaan poika päätteli kaiken itse….mutta ihan hienosti todettu. :)

Skottilaisen puuttuessa avasin oluen, ja koin olevani pienen itsetutkiskelun tarpeessa kovapäisyyteni suhteen. Kaikki alkoi eilen illalla kun laitoin suojaverkkoa hevostarhaan vuohien varalta. Pimeyden alkaessa laskeutua vaimoni saapui tarkastamaan tilannetta ja totesi toimintani olevan täysin vailla järkeä ja huomautti asiasta. Tätä minä en tietenkään voinut hyväksyä vaan selitin jotakin todella urpoa toimintani perusteeksi, josta syntyi riita ja pyysin kohteliaasti vaimoani poistumaan paikalta sisätiloihin jossa voisi jatkaa (täysin perusteellista, jota tietenkään en myöntänyt) nakuttamistaan aivan itsekseen. Tilanne alkoi vituttaa kuin Jeesusta pääsiäisenä joten päätin laittaa toimeksi. Ensi töikseni korjasin virheeni, jota siis en koskaan myöntänyt virheeksi ja jatkoin verkon laittoa. Pimeys laskeutui ja hankin avukseni pienen halogeenin, jonka valossa koitin tihrustaa verkkoa paikalle. Alkoi sataa kaatamalla. Kun huppari kastui läpi kävin etsimässä sadetakkia huonoin tuloksin ja vaihdoin hupparin toiseen ja painuin takaisin tarhaan, ihan vain osoittaakseni mieltä. Siellä minä seisoin polvia myöten hevosen paskassa kuin sika liejussa tulvan aikaan ja nakuttelin verkkoa paikalleen. Ennen puolta yötä sain homman valmiiksi ja rintaa takoen astuin sisälle valmiina huutamaan "Siinä on tarhas perkele!!". Samalla kun huomasin että talo on pimeänä eikä ketään ole hereillä tajusin että valtakunnan ykkös-glamourblondikin näyttää mensan jäseneltä meikäläisen toiminnan rinnalla. Kuka torspo rakentaa aitaa kaatosateessa, pimeässä vaikka sen homman voisi tehdä huomennakin!?? Päätin painua vähin äänin peiton alle sohvalle..

Näitä ominaisuuksiani miettiessäni muistelin lapsuuttani ja totesin omaavani niitä jo varhaislapsuudessa. Kersana koin isoveljen olevan se absoluuttinen totuus, se jonka suusta tulee pelkkää faktaa, asiaa jonka varaan voi elämän rakentaa. Homma kuitenkin alkoi mennä pieleen siinä vaiheessa kun isoveli opetti ennen kouluikää että Suomen lippu on punainen jossa on sirppi ja vasara. Antoi muuten lievästi erikoisen kuvan meikäläisestä eppuluokan opettajalle kun väittelin sen kanssa siitä lipusta enkä antanut periksi. Toinen asia noin vuotta myöhemmin oli se, kun ostin W.a.s.p:in levyn "The last command". Isoveli kertoi tuon levyn nimen tarkoittavan "viimeistä kommunistia", josta sitten väittelin englannin opettajan kanssa ja haukuin hänet epäpäteväksi kun ei ymmärrä kieltä.

Pistää vaan miettimään, että olisiko jo viimein aika ottaa pikkuhiljaa opiksi??

Otan toisen oluen, hyvää yötä!

16.9.2012

Tulin töistä kotiin, kaadoin lasin skottia aamumyssyksi ja aloin profiloida kokemusteni pohjalta suomalaista kännikäyttäytymistä.

1. Passiivi-Pasi: Pasi juo baarissa kossun raakana, ottaa toisen heti perään, kolmannen jne.. Pasi selviää niukinnaukin ulos baarista ja jää seisomaan keskelle kävelykatua tyhjä katse silmissään. Tajunta on kadonnut, ruumis pystyy seisomaan vanhasta muistista mutta aiv...

ojen sähköinen toiminta on totaalisen oikosulussa eikä Pasi saa sanaa suustaan muuta kuin mahdollisesti jotain Ugandan sukuista soperrusta jota kukaan ei ymmärrä. Pasi seisoo samassa paikassa klo 7:ään kunnes kaupungin lakaisija puhaltaa lehtipuhalimella vasten kasvoja, jonka jälkeen Pasi ottaa taksin kotiin.

2. Yrjö-Reetta: Reetta on ollut tyttöjen kanssa iltaa viettämässä ja pari ylimääräistä sidukkaa on aiheuttanut kemiallisen reaktion vatsassa katkarapusalaatin kanssa ja Reetta on oksentanut Gigglingin vessassa. Uuteen nousuun auttaa pari salmaria, jonka jälkeen Reetta kehuu ensimmäistä univormu-pukuista "Vhittu että on komeeeee äijä!!!" ja horjuu piikkikoroissaan vasemmalle kunnes joku kaveri ottaa kiinni. Reetan viehätysvoimaa hieman heikentää vatsan kautta hiuksiin takertunut katkarapu ja kurkkusiivu.

3. Testo-Teemu: Teemu on bodannut jo puoli vuotta ja vodka-batteryn yhteisvaikutus nautitun testosteronin kanssa alkaa vaikuttaa valomerkin jälkeen. Teemun valtaa primitiivinen tunne voittamattomuudesta ja hauis-poseerauksen jälkeen repii S-koon paidan yltänsä. Teemu karjuu terassilla ja muistuttaa fyysisesti ja psyykkisesti sumuisen vuoren gorillaa. Teemu siis kokee olevansa voittamaton, kunnes maahanmuuttajataustainen hipihoppari-kynäniska tulee ja lyö Teemua kuonoon.

4. Gigolo-Kalle: Kalle menee hyvissä ajoin baariin, ottaa lasin olutta ja menee vonkaamaan baarin kauneinta tyttöä "Voi, en tiennyt että enkeleitä on olemassa kunnes tapasin sinut". Kalle saa pakit, joten ottaa rommikolan ja etsii seuraavaksi kauneimman- "Sinun täytyy olla seksin jumalatar". Kalle saa pakit joten ottaa salmarin ja etsii seuraavan- "Meille vai teille?". Kalle saa pakit joten ottaa viskin raakana ja etsii seuraavan- "Anna p*****!" Kalle saa pakit joten ottaa taksin, menee kotiin, avaa kossupullon ja laittaa aikuisviihdettä dvd-soittimeen.

5. Hauska-Heikki: Heikki on koko toimiston porukan ilopilleri ja mitä enemmän on kännissä, sitä hauskempi Heikki on. Saunalla työkaverit tajoaa kilpaa Heikille juotavaa, että Heikistä saataisi vielä hauskempi. Mennään kylille ja nähdään poliisiauto. Ensin Heikki koputtaa auton ikkunaan ja sanoo omaperäisesti "Saisinko yhdet makkaraperunat?". Koska Heikki ei saa tilaamaansa tuotetta siirtyy hän poliisiauton etupuolelle ja auton ajaessa ohi hän simuloi leikkisästi tilannetta jossa auto ajaisi hänen varpaidensa yli. Heikki päättää olla vieläkin hauskempi ja päättää hypätä poliisiauton takapuskurin päälle tämän lipuessa ohi. Autossa olevat konstaapelit ovat huumorintajuttomia tosikkoja eivätkä ymmärrä Heikin huumoria joten paiskaavat Heikin takatilaan. Heikki alkaa itkemään.

6. Pummi-Paavo: Paavo kulkee kaupungilla ja pyytää jokaiselta vastaantulijalta perät kaljasta. Väljähtyneen kaljan lisäksi Paavo saa kaupan päälle angiinan, herpeksen ja mahataudin. Paavo ei kuitenkaan tunne juopuneensa riittävästi, joten hakee Shelliltä Masinolia jonka heittää huiviin. Poliisi tulee paikalle ja vie Paavon putkalle. Aulaan päästyään Paavo ottaa seinätelineestä käsidesiä käsiinsä, ja alkaa nuolla sormiaan kuin heppa suolakiveä. Heikki, Kalle, Reetta, Teemu tai Pasi olisivat jo teholla masinolin jälkeen mutta Paavo on kova jätkä ja porskuttaa.

Join jo lasin tyhjäksi enkä ainakaan yhden annoksen jälkeen onnekseni huomannut itsessäni noita piirteitä.

Hyvää yötä! :)

10.9.2012

Kaadoin hieman skottia lasiin ja tuli mieleen 10 hyvää syytä asua maalla:

1. Ehkäisen lasteni amfetamiiniriippuvuutta noin 80%:lla - nyt ne kulkee Konstan ja Leevin kanssa, kaupungissa ne kulkis suuremmalla todennäköisyydellä Ahmedin ja Mohammadin kanssa, joista toinen myis piriä ja toinen pilveä.
 

 2. Ehkäisen lasteni alkoholisoitumista noin 80%:lla - joka perjantai pitää ottaa mopo alle että yli...

päänsä päästään kylille, ja kännissähän meillä ei ajeta.

3. Voin kuseksia pikkupäissäni tontin rajoille osoittaakseni susille kuka on alfa-uros - taajamassa minua pidettäisiin häiriintyneenä, eturauhasvaivaisena pervona moisen käyttäytymisen johdosta.

4. Voin saunan jälkeen mylviä munasillani terassilla "nää on mun maita!" ja takoa rintaani - taajamassa moinen aiheuttaisi poliisipartion kutsumisen paikalle.

5. Kun kuulen kaukaisen laukauksen naapurissa, voin hymyillen miettiä saiko naapuri vihdoin sen ketun joka sitä on häiriköinyt viikkotolkulla - taajamassa pitäisi kaivaa oma pyssy esiin ja mennä katsomaan kuoliko siellä mustalainen vai joku wanna-be-mc.

 

6. Maalla on aina tekemistä - taajamassa minun pitäisi alkaa harrastaa jotain harrastusta kuten salibandyä, ja pitäisi kantaa puuhelmiä kaulassa.

7. Maalla voin hakea joka aamu tuoreet kananmunat pannulle - taajamassa pitäisi hakea kaupasta "vapaan kanan"munia, joiden kanalassa ei ole kuin 18 kanaa neliöllä.

8. Maalla voin keskustella pikkupäissäni esim vuohien kanssa asioista joista kukaan ei halua kanssani keskustella, kuten yleisestä elämänkatsomuksesta - taajamassa naapurit joutuisivat juttujeni kohteeksi, eivätkä todennäköisesti enää tervehtisi postilaatikolla seuraavana aamuna.

9. Maalla voin tuntea itseni tosi cooliksi kumisaappaat, reikäiset verkkarit ja maalitahrainen huppari yllä - taajamassa minua todennäköisesti pidettäisiin skitsofreenikkona olemukseni perusteella.

10. Maalla voin huudattaa black-metallia ikkunasta volumet kaakossa eikä kukaan välitä - taajamassa se tosi-uskovainen naapuri soittaisi kaikki kaverinsa läpi ja porukalla päättäisivät pelastaa minut helvetiltä.

Kyllä täällä on mukavaa..:)
 

20.8.2012

Sunnuntaiaamu klo 7.46, herään aitassa siihen kun hyttynen tunkee syvälle korvaani suristaen siipiään. Katson kelloa, takana reilu pari tuntia unta ja ihossa paukamia noista verenimijöistä. Esikoisen konfirmaatioon aikaa kaksi tuntia, huimaa, päähän koskee. Nousen ylös, avaan oven ja työnnän portaalta tyhjät oluttölkit pois tieltä. Haen mittarin, puhallan, lähes nollat, jos vielä tunnin odottaisi....

Klo 9.00 starttaan auton ja ajan kotiin, vaimo laittanut puvun odottamaan eteiseen. Puen sen ylle ja katson peiliin- noet edelleen naamassa ja nenässä punoitusta edellisen illan vahinkoiskusta. Pesen kasvot ja aika lähteä kirkkoon. Matkalla vaimo huomauttaa kuinka pahalle haisen, edellisen illan valkosipulisalaatti alkaa vaikuttaa. Päästään perille, istun kirkon penkkiin muiden vieraiden keskelle, pelottaa, ahdistaa, hiki alkaa nousta otsalle. Tunnen lievän paniikkihäiriön iskevän- pakko päästä pian pois.

Pappi aloittaa puheen, tunnen vuoroin kuumien ja kylmien aaltojen valtaavan kehoni. Kaulus kiristää, löysään sitä varovasti ja hengitän syvään. Tunnen edessä olevan suurimmaan haasteen elämäni aikana - jos tästä selviän hengissä, voin sanoa itseäni vahvaksi.

Pappi puhuu, puhuu, puhuu, ei lopeta koskaan. Mietin jo johtuuko olotilani illan festivaalista, vai siitä että ympäristö ahdistaa, vai molemmista. Sitten se saapuu, pelastus! Nuorimmaiseni sanoo: "Mennään pois, minä en jaksa olla täällä!" Kerron muille "uhrautuvani" ja vieväni pojan ulos kirkosta.

 

Se tunne kun astun ulos valoon, tunnen tuulen puhaltavan, raittiin ilman virtaavan, se tunne, se on taivaallinen. Minä selvisin siitä, elän, siis olen hengissä! ;)